Ilmastonmuutospaneeli IPCC:n tuore raportti korostaa ilmastotoimien kiireellisyyttä. Synkkien ennusteiden keskellä YK:n yleiskokouksen päätös viedä valtioiden ilmastovastuu kansainväliseen oikeuteen on toivon pilkahdus.
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n uusi synteesiraportti on kuumottavaa luettavaa: ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on nostanut maailman keskilämpötilaa jo 1,1 astetta, päästöt ilmakehään ovat edelleen kasvussa ja olemme matkalla liki kolme astetta kuumempaa ilmastoa.
Tämä tarkoittaa, että nyt ja tulevaisuudessa yhä harvempien ihmisten oikeus elämään, terveyteen, ruokaan, veteen, asumiseen ja toimeentuloon toteutuu. Kuvaavaa on, että IPCC:n raportissa puhutaan elinkelpoisen (livable) tulevaisuuden turvaamisesta.
Tuhansien tutkimusten tuloksia kokoava raportti kertoo, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat menetykset ja vahingot ovat lisääntyneet, ja pahimmin niistä kärsivät yhteisöt, jotka ovat vähiten vastuussa ilmastoa lämmittävistä päästöistä. Jokainen asteen kymmenys, jonka ilmasto kuumenee, kasvattaa eriarvoisuutta entisestään. IPCC myös korostaa – vielä voimakkaammin kuin aiemmissa raporteissaan – kuinka tärkeää on varmistaa ilmastotoimien oikeudenmukaisuus ja osallisuus.
Ilmastotutkimus on osoitus yhteistyön voimasta
IPCC on koonnut ilmastonmuutosta koskevaa tutkimustietoa 1990-luvulta lähtien ja jokaisen raportin viesti on ollut selkeä: Ilmastonmuutos uhkaa sekä ihmisiä että ekosysteemejä. Fossiilisista polttoaineista luopumisella ja hiilinielujen kasvattamisella on kiire.
Päästöt ilmakehään ovat kuitenkin kasvaneet vuosi vuodelta, ja aikaikkuna ilmastonmuutoksen pysäyttämiselle on sulkeutumassa. Myös maailmanpoliittinen tilanne on muuttunut ilmastotoimien kannalta yhä haastavammaksi, kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan on sysännyt ilmastokysymykset taka-alalle päätöksenteossa ja samalla syönyt uskoa valtioiden yhteistyökykyyn globaalin ympäristökriisiin edessä.
IPCC korostaa kansainvälisen yhteistyön olevan avain ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen ja ilmastopaneelin työ itsessään on osoitus siitä, mihin kansainvälisellä yhteistyöllä myös kyetään. Synteesiraportin taustalla on liki satahenkinen kansainvälinen tutkijajoukko, joka on koonnut yhteen tuhansien tutkijoiden työn tuloksia. Lopputulos on vaikuttava ja vakuuttava.
YK:n yleiskokous hyväksyi ilmastoaloitteen
Toinen toivoa antava esimerkki globaalista yhteistyöstä on YK:n yleiskokouksen päätös pyytää kansainväliseltä tuomioistuimelta (International Court of Justice, ICJ) kantaa valtioiden ilmastonmuutokseen liittyvistä oikeudellisista velvoitteista. ICJ:n kannan toivotaan selkiyttävän, kuinka kansainvälinen lainsäädäntöä, erityisesti ihmisoikeusnormistoa, voidaan soveltaa tukemaan ja vahvistamaan ilmastotoimia.
Globaalin ilmasto-oikeudenmukaisuuden kannalta merkittävän päätöksen taustalla oli saarivaltio Vanuatun aloite, jota tuki myös laaja kansalaisjärjestöjen kampanja.
Kansainvälisen tuomioistuimen kannat eivät ole sitovia, mutta niillä on merkittävää oikeudellista ja moraalista painoarvoa ja myös kansalliset tuomioistuimet huomioivat ICJ:n kannanotot. YK:n yleiskokouksen konsensuspäätös viedä ilmastovastuut kansainväliseen tuomioistuimeen on myös kaivattu osoitus, että valtioilta löytyy edelleen valmiutta yhteistyöhön, luottamusta kansainvälisiin instituutioihin sekä halua etsiä oikeudenmukaisia ratkaisuja ilmastokriisiin.
Teksti: Elina Mikola. Kirjoittaja toimii Amnestyn Suomen osastossa ilmasto- ja ympäristöasiantuntijana.
Blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.