Välimerellä on hukkunut tai kadonnut tänä vuonna jo yli 2 500 ihmistä, mutta EU ei ole edelleenkään ryhtynyt toimiin. Amnestyn tuoreessa raportissa kuvataan niitä vaaroja, joita Välimeren ylittävät pakolaiset ja siirtolaiset kohtaavat.
Kun EU:n muurit nousevat entistä korkeammiksi, joutuvat pakolaiset ja siirtolaiset lähtemään epätoivoisille matkoille Välimeren halki. Heidät pakotetaan lähtemään kuolemanvaarallisille matkoille heiveröisillä veneillä, sanoo Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen.
Eurooppa ei voi enää sulkea silmiään tältä katastrofilta.
Pelkästään tänä vuonna Välimerellä on hukkunut tai kadonnut yli 2 500 ihmistä. Eurooppa ei voi enää sulkea silmiään tältä katastrofilta, joka on käynnissä aivan sen kynnyksellä. EU:n ja sen jäsenmaiden tulee kiireesti lähettää lisää etsintä- ja pelastusaluksia Välimerelle, sekä antaa aluksille selkeä mandaatti pelastaa ihmishenkiä.
Amnesty on haastatellut tuoretta Lives adrift: Refugees and migrants in peril in the central Mediterranean -raporttia varten haaksirikoista selviytyneitä pakolaisia ja siirtolaisia sekä asiantuntijoita ja viranomaisia.
Kreikan ja Bulgarian maarajojen sulkeminen pakottaa pakolaiset ja siirtolaiset pyrkimään Eurooppaan meriteitse. Tämän vuoden aikana jo yli 130 000 paperitonta pakolaista ja siirtolaista on ylittänyt Euroopan eteläiset rajat meriteitse. Lähes kaikki heistä ovat pelastuneet Italian laivaston ansiosta.
Amnesty vaatii konflikteja ja vainoa pakeneville lisää turvallisia ja laillisia väyliä päästä Eurooppaan. Tällaisia keinoja ovat muun muassa pakolaiskiintiöt, humanitaariset viisumit ja perheenyhdistämiset. Turvapaikanhakuprosessia EU:n sisällä säätelevää Dublin-järjestelmää pitäisi myös arvioida uudelleen.
Vaaroja merellä
Amnesty haastatteli raporttiin yli 50 pakolaista ja turvapaikanhakijaa Italiassa ja Maltalla. He kertoivat muun muassa merimatkan aikana tapahtuneista pahoinpitelyistä ja tungoksesta veneessä. Osa oli joutunut haaksirikkoon tai muihin kuolemiin johtaneisiin onnettomuuksiin.
EU:n rannikkovaltioiden – etenkin Italian ja Maltan – välisen koordinaation puute lisää merimatkojen vaarallisuutta. Italian ja Maltan erimielisyydet etsintä- ja pelastusoperaatioiden työnjaosta maksoivat satojen ihmisten hengen lokakuun 11. päivänä 2013, kun yli 400 ihmistä kuljettanut troolari upposi Maltan etsintä- ja pelastusalueella.
Hukkuneiden määrä Välimerellä kasvaa, mutta EU-maiden johtajat eivät ole ryhtyneet toimiin. Italia on toistaiseksi ainoa EU-maa, joka on reagoinut kriisiin. Italia on osana operaatio Mare Nostrumia lähettänyt merkittävän osan laivastostaan etsintä- ja pelastustehtäviin Välimerelle.
Italian ponnistukset eivät kuitenkaan riittäneet estämään viime kesän tuhoisia onnettomuuksia. Italia on ilmoittanut, ettei se pysty jatkamaan operaatiota pitkällä aikavälillä.
Mare Nostrum on pelastanut kymmeniätuhansia ihmishenkiä merellä, mutta se ei ole pysyvä ratkaisu. Tarvitaan EU:n yhteinen ratkaisu, jossa vastuu on jaettu tasaisesti, sanoo Susanna Mehtonen.
EU:n turvapaikkajärjestelmä täytyy uudistaa
Dublin-järjestelmä asettaa EU-maat eriarvoiseen asemaan, koska osa EU-maista joutuu kantamaan suuremman vastuun turvapaikanhakijoista. Dublin-järjestelmässä se EU-maa, johon turvapaikanhakija ensimmäiseksi saapuu, on vastuussa turvapaikkaprosessista.
EU-maat eivät jaa vastuuta turvapaikanhakijoista. Se johtaa siihen, etteivät Etelä-Euroopan maat – etenkään Malta – tahdo päästää pakolaisia ja siirtolaisia maahan.
Jos Mare Nostrumille ei löydy seuraajaa, on riskinä että erimielisyydet etsintä- ja pelastusvelvollisuuksista Välimerellä alkavat jälleen. Tämä vaarantaa meriteitse tulevien pakolaisten ja siirtolaisten hengen.
Sotaa, vainoa ja taloudellista ahdinkoa pakenevat pakolaiset ja siirtolaiset tulevat jatkossakin pyrkimään Eurooppaan, ryhtyipä EU millaisiin toimiin tahansa. EU-maat eivät voi pakottaa heitä ja heidän lapsiaan yhdelle maailman vaarallisimmista merimatkoista ja jättää heitä sitten oman onnensa nojaan, sanoo Susanna Mehtonen.