Mehran Nezamdoust on kirjautumassa hotelliin. Hän ei tiedä, mitä kirjoittaa kohtaan “kansalaisuus”. Onko hän iranilainen vai suomalainen?
Lopulta hän kirjoittaa “suomalainen”, vaikka passi ei ole vielä saapunut.
Mehran Nezamdoust sai Suomen kansalaisuuden vuonna 2017. Kymmenen vuotta aiemmin hän saapui maahan turvapaikanhakijana.
Kotimaasta tuli hänelle vaarallinen jo nuorena. Teininä Nezamdoust kirjoitti seiniin poliittisia kannanottoja Iranin hallintoa vastaan. Ne veivät hänet vankilaan 14-vuotiaana. Siellä hän joutui jatkuvasti suojelemaan itseään väkivallalta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä.
Kolme vuotta kului heiteltynä kodin ja vankilan välillä, jonka jälkeen hän joutui armeijaan 17-vuotiaana. Yhteiskuntaan kriittisesti suhtautunut Nezamdoustia simputettiin rankasti. Armeija jäi 18 kuukauden jälkeen.
Siviilissä odotti tuttu kierre virkavallan kanssa.
“Heräsin, kun poliisit repivät minut sängystä keskellä yötä. Kertomatta syytä, minut heitettiin pariksi päiväksi vankilaan. Palasin kotiin ja pian sama toistui. Vuoden jälkeen isäni sanoi, että olisi parempi, että lähden.”
Pitkä matka suomalaiseksi
Nezamdoust lähti matkaan mukanaan vain päällään olleet vaatteet. Salakuljettaja jätti Nezamdoustin vuorille Turkin ja Iranin rajalle ja käski pysyä aloillaan. Yli vuorokauden hän odotti kylmässä. Nälän ja janon uuvuttamana hän olisi menehtynyt vuorille, ellei olisi jatkanut itse matkaa. Salakuljettaja oli tapettu, eikä kukaan ollut tulossa Nezamdoustia hakemaan.
Hengestään hän kiittää kolmea afganistanilaismiestä, jotka olivat juoksemassa kohti Turkin rajaa. Miehet ruokkivat hänet ja kuljettivat rajan yli Turkkiin, josta alkoi hidas matka läpi Euroopan aina Suomeen asti.
Turvapaikkaprosessi oli kuluttava. Rahaa ei ollut, nälkä vaivasi. Turvapaikkahaastatteluihin tarjottiin tulkkia, joka ei osannut Nezamdoustin äidinkieltä farsia. Kielteisiä päätöksiä tuli kaksi.
“Halusin vain tulkin, joka ymmärtää kieltäni. Että joku ymmärtäisi, mitä maassani tapahtuu ja miksi en voi palata.”
Vuonna 2010 nuorukainen purki jälleen vihansa sanoihin, tällä kertaa rap-lyriikoihin. Suomalaisen ystävän myötä tuli mahdollisuus nauhoittaa musiikkia.
“Kun käänsin sanoituksia, ystäväni itki.”
“Kun käänsin sanoituksia, ystäväni itki.”
Musiikki nosti miehen tarinan mediaan. Pian hän teki yhteistyötä rap-artisti Palefacen kanssa. Yhteiskappale päätyi Amnestyn juhlalevylle vuonna 2011.
Viimeiseen turvapaikkapuhutteluunsa hän meni mukanaan kasa hänestä kirjoitettuja artikkeleita. Ne auttoivat häntä kertomaan tarinansa. Nezamdoust sai oleskeluluvan.
Nezamdoust tuntee sympatiaa turvapaikkaprosessissa olevia kohtaan. Hän muistaa, millaista oli elää epävarmuuden keskellä. Hän kannustaa tutustumaan turvapaikanhakijoihin ja kuuntelemaan, miksi he ovat jättäneet kotimaansa.
Puheessa toistuu ajatus nuorista, jotka eivät voi edes haaveilla tulevaisuudesta. Se särkee Nezamdoustin sydämen.
“Näen yhä painajaisia menneisyydestäni. On väärin, että on niin paljon ihmisiä, jotka kärsivät.”
Nykyään Nezamdoust elää tyttöystävänsä ja koiransa kanssa Helsingissä ja valmistuu pian 3D-mallintajaksi. Hän kirjoittaa yhä, vaikkei tee enää musiikkia.
Hän toteuttaa nyt haaveita, joille ei nuorena ollut tilaa. Ensimmäisenä hän matkustaa Lontooseen uuden passinsa kanssa.
Teksti: Vilma Vuorio