Se tulee kuin hiipien: ensin myrskyt, tulvat, kuivuus ja metsäpalot tuhoavat koteja ja viljelysmaita siellä täällä. Jossakin tuttu sadekausi tulee entistä voimakkaampana ja huuhtoo mennessään talot ja karjan, jossakin toisaalla aina ennen niin viljava seutu muuttuu rutikuivaksi.
Miljoonat ihmiset joutuvat lähtemään liikkeelle, etsimään asuinpaikkoja, joissa on mahdollisuus elää. He pakenevat kaiken polttavaa kuumuutta, nälänhätää, uudenlaisia tauteja ja tilannetta, jossa heillä ei ole puhdasta vettä juotavaksi.
Todennäköisesti pohjoinen pallonpuolisko säilyy pisimpään elinkelpoisena. Siellä kuitenkin asuu jo ihmisiä. Mihin me kaikki mahdumme?
”Ilmastokriisin rajut vaikutukset ihmisille kaikkialla maailmassa tekevät siitä ihmisoikeuskriisin”, toteaa Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson.
”Jos emme saa lämpenemistä pysäytettyä, koko ihmiskunta on vaarassa tuhoutua. Suurempaa uhkaa ihmisille ja heidän oikeuksilleen on vaikea kuvitella.”
Tulevat sukupolvet eivät saa mahdollisuutta elää
Kun ihmisoikeuksista kaikkein keskeisimmät ovat vaarassa, jokaisella on velvollisuus toimia kriisin pysäyttämiseksi.
”Valtioiden ja yritysten mahdollisuudet vaikuttaa ovat suurimmat. Siksi niillä on suurin velvollisuus toimia”, Frank Johansson toteaa.
Kriisin äärimmäisyydestä huolimatta valtiot ovat tähän mennessä olleet kaikkea muuta kuin tarmokkaita.
”Kun hallitukset eivät nyt tee mitään, he käytännössä vievät tulevilta sukupolvilta oikeuden elämään”, sanoo Johansson.
”Tärkeä näkökulma meille on ihmisoikeuspuolustajien suojeleminen: ilmastoaktivistit ympäri maailman ovat ahtaalla, ja tuemme heitä kaikin keinoin.”
Miksi Fortumilla on väliä?
Valtaosa nykyisistä hiilidioksidipäästöistämme syntyy fossiilisista polttoaineista, joita ovat kivihiili, öljy, turve ja maakaasu. Energiayhtiö Fortum puolestaan on Suomen valtionyhtiö, joka mielellään esiintyy vihreänä edelläkävijänä. Tämä on kuitenkin vain pintaa: Fortum omistaa 70 prosenttia saksalaisesta energiayhtiö Uniperista, jonka liiketoiminnassa fossiilisilla polttoaineilla on tärkeä rooli.
Uniper on tänä vuonna avaamassa uutta Datteln 4 -hiilivoimalaa Saksaan. Yritys ajaa omaa etuaan aggressiivisesti ja uhkaa haastaa Alankomaiden valtion välimiesoikeuteen, sillä maa aikoo kieltää hiilen polton lainsäädännöllä.
Jos Alankomaat tuomitaan maksamaan valtavat korvaukset Uniperille,muut valtiot voivat alkaa pelätä jättikorvauksia, eivätkä ne ehkä uskalla tehdä vastaavia kunnianhimoisia ilmastopäätöksiä.
Valtioiden ja yritysten mahdollisuudet vaikuttaa ovat suurimmat. Siksi niillä on suurin velvollisuus toimia.
Uniperin yhteenlasketut kasvihuonekaasujen päästöt ovat isommat kuin koko Suomen. Fortumin ja Uniperin hiilivoimaloiden pienhiukkaspäästöt Euroopassa aiheuttavat vuosittain 555 ihmisen ennenaikaisen kuoleman.
Kumpikaan Uniper-sopan suomalaisista kokeista, Fortum tai Suomen valtio, ei halua kantaa vastuutaan. Enemmistöomistaja Fortum väittää, että se ei voi puuttua Uniperin tekosiin.
Kunnianhimoiseen ympäristöpolitiikkaan paperilla sitoutuneen Suomen selitys puolestaan rakentuu ”operationaalisen vapauden” ympärille. Valtio väittää, ettei se voi vaikuttaa Fortumin toimintaan, vaikka onkin sen suurin osakkeenomistaja.
Olemme kevään ajan kampanjoineet yhdessä toisten järjestöjen kanssa sen puolesta, että Fortum tekisi kaiken voitavansa hiilen alasajon vauhdittamiseksi. Valtiota vaadimme nyt varmistamaan, että huhtikuussa päivitetyn omistajaohjauksen periaatepäätöksen hyvät kirjaukset kunnianhimoisista ilmastotavoitteista myös siirtyvät käytäntöön.
Teksti: Saara Manelius
Kuva: Tomi Asikainen