EU-maat ovat turvallisuuden nimissä ajaneet läpi joukon ihmisoikeuksia rajoittavia ja syrjiviä lakeja. Monet maat ovat hyväksyneet antiterrorismilakeja, jotka ovat rapauttaneet lain suojaa ja lisänneet viranomaisten toimivaltaa, mutta kaventaneet samalla viranomaisten oikeudellista vastuuta. Lait ovat rajoittaneet ilmaisunvapautta ja altistavat kansalaiset rajoittamattomalle valvonnalle.
Tuoreessa raportissamme on tutkittu 14 EU:n jäsenmaan terrorismin vastaisten lakien vaikutuksia ihmisoikeuksiin. Raportti osoittaa, että nopeasti läpi viedyt lakimuutokset rajoittavat perusvapauksia ja purkavat ihmisoikeuksia suojaavia mekanismeja.
“Olemme vaarassa rakentaa yhteiskuntia, joissa vapaus on poikkeus ja pelko normaalia.”
“Viime vuosien kammottavat iskut Pariisista Berliiniin ovat yksi toisensa jälkeen luoneet pohjaa hallitusten suhteettomalle ja syrjivälle lainsäädännölle. Lait ovat yksittäisinäkin huolestuttavia, mutta erityisesti kokonaisuutena tarkasteltuna huomaa, kuinka ihmisoikeuksia poljetaan ilman valvontaa”, sanoo Amnesty Internationalin Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Susanna Mehtonen.
“Olemme vaarassa rakentaa yhteiskuntia, joissa vapaus on poikkeus ja pelko normaalia”, Mehtonen toteaa.
Perustuslailliset muutokset helpottavat muodollisen poikkeustilan julistamisen tai turvallisuus- ja tiedusteluviranomaisten toimivallan lisäämisen ilman riittävää oikeudellista valvontaa. Esimerkiksi Unkarissa uusi lainsäädäntö antaa viranomaisille mahdollisuuden kieltää julkiset kokoontumiset, rajoittaa liikkumisvapautta ja jäädyttää varoja. Ranskassa poikkeustila on uusittu viisi kertaa. Tilapäisiä hätätoimia kuten liikkumisvapauden rajoittamista on otettu osaksi lainsäädäntöä Britanniassa ja Ranskassa.
Valvontayhteiskuntia – myös Suomeen?
Useissa EU:n jäsenvaltioissa turvallisuus- ja tiedusteluviranomaisille on myönnetty aiempaa laajempia toimivaltuuksia yksilöiden tarkkailuun ja seurantaan. Uudet lait mahdollistavat käytännössä kohdentamattoman massavalvonnan ja viranomaisten pääsyn miljoonien ihmisten henkilökohtaiseen dataan ja viestintään. Massavalvontaoikeuksia on laajennettu muun muassa Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Puolassa, Unkarissa, Itävallassa, Belgiassa ja Alankomaissa.
Myös valvomattomaan kohdennettuun tiedusteluun liittyviä toimivaltuuksia on laajennettu. Puolassa ulkomaalaisiin kohdistuvien salaisten tiedonhankintakeinojen käyttö on mahdollista kolmen kuukauden ajan ilman oikeuden päätöstä. Viranomaiset voivat esimerkiksi kuunnella puheluita, tarkkailla sähköistä viestintää tai tutkia verkkokäyttäytymistä.
Raportissamme listattujen maiden lisäksi myös Suomessa työstetään uutta tiedustelulainsäädäntöä. Lausuntokierroksella ollut oikeusministeriön mietintö esittää perustuslain muuttamista niin, että luottamuksellisen viestinnän suojaa voidaan rajoittaa aiempaa laajemmin tiedon hankkimiseksi kansallisen turvallisuuden uhista. Perustuslain muutoksella raivataan tietä suojelupoliisille ja puolustusvoimille valmisteltaville uusille verkkovalvontaoikeuksille.
”Uhkana on Suomessakin, että tärkeän, mutta helposti epämääräisen kansallisen turvallisuuden suojelun varjolla lipsutaan suhteettoman laajoihin valvontavaltuuksiin. Tiedustelun on oltava ehdottoman kohdennettua ja lainsäädännön on asetettava sille täsmälliset rajat. Valvojaa on kyettävä valvomaan”, sanoo Amnesty Internationalin Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Mikko Aarnio.
”Ajatusrikokset” muuttumassa todellisuudeksi
Kuten George Orwellin kirjassa 1984, ihmisiä voidaan nykyään syyttää toiminnasta, jolla on hyvin hatara yhteys todelliseen rikollisuuteen. Terrorisminvastaiset toimenpiteet keskittyvät yhä enemmän iskujen estämiseen ja valtiot panostavat rikosaikeiden torjuntaan. Samalla valtiot ovat tulleet entistä riippuvaisemmiksi ihmisten liikkumisvapautta ja muita oikeuksia rajoittavista keinoista.
Ihmisiä on asetettu ulkonaliikkumiskieltoon, matkustuskieltoon tai heidän liikkumistaan valvotaan muulla tavoin ilman, että he ovat syyllistyneet mihinkään rikokseen. Tällaisissa tapauksissa kaikki todistusaineisto luokitellaan usein salaiseksi, mikä tarkoittaa, ettei syytetyillä ole mitään keinoa puolustaa itseään. Turvallisuusuhaksi leimautumisen pelko on rajoittanut vapaata ilmaisua, ja ihmisiä on pidätetty ja syytetty terrorismin tukemisesta kevein perustein esimerkiksi Espanjassa ja Ranskassa.
“Terrorismin uhka on hyvin todellinen ja siihen tulee aina suhtautua vakavasti. Valtioiden tehtävänä on kuitenkin taata kansalaistensa turvallisuus, jotta nämä voisivat nauttia vapauksistaan sen sijaan, että ne rajoittavat ihmisten oikeuksia turvallisuuden nimissä”, sanoo Susanna Mehtonen.
Amnestyn kaksivuotiseen tutkimukseen perustuvassa raportissa on tutkittu Belgian, Saksan, Ranskan, Tanskan, Itävallan, Iso-Britannian, Espanjan, Bulgarian, Unkarin, Irlannin, Luxemburgin, Alankomaiden, Puolan ja Slovakian lainsäädäntöä. Lisäksi raportti käsittelee kansainvälisellä ja Euroopan tasolla tehtyjä lakialoitteita. Myös muissa EU-maissa on havaittu vastaavia lainsäädännön kiristyksiä.
EU-direktiivi terrorismin torjunnasta hyväksytään keskiviikkona 18.1.2017. Direktiivi pyrkii yhtenäistämään terrorismin vastaista lainsäädäntöä EU:ssa, mutta se uhkaa ihmisoikeuksien toteutumista.
Englanninkielinen raportti on luettavissa täällä.