Itamar Greenberg on israelilainen aseistakieltäytyjä. Itamar oli vangittuna Neve Tzedekin sotilasvankilassa, koska hän kieltäytyy pakollisesta asepalveluksesta Israelin armeijassa.
Tässä artikkelissa Itamar kertoo, mikä johti tähän päätökseen.
“Olen Itamar Greenberg ,18-vuotias aktivisti. Toimin sovinnon, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Minut vapautettiin maaliskuun alussa Israelin sotilasvankilasta, jossa istuin 197 päivää, koska kieltäydyn värväytymästä Israelin armeijaan.
Synnyin haredi-perheeseen Bnei Brakissa. Harediyhteisön eli ultraortodoksijuutalaisten osuus Israelin väestöstä on 14 prosenttia ja se on eristäytynyt yhteisö. Asepalvelus ei ollut koskaan vaihtoehto elämänpiirissäni, puhtaasti uskonnollisista syistä.
12-vuotiaana tajusin, että liittyminen armeijaan on ainoa tapa olla osa Israelin yhteiskuntaa. Matka tuosta oivalluksesta äskettäiseen vankilasta vapautumiseeni on ollut täynnä syvällisiä pohdintoja ja sisäisiä ristiriitoja nationalistisen propagandan ja eettisten kysymysten välillä.
Aloin esittää kysymyksiä, en vain uskosta, jossa olin kasvanut, vaan myös inhimillisyydestä ja sen seurauksista.
Useimmille israelilaisille asepalvelus ei ole vain lakisääteinen velvollisuus, vaan lähes välttämättömyys. Se on ylpeyden ja arvovallan mitta. Mutta kun opin lisää Israelin armeijan roolista miljoonien palestiinalaisten valvonnassa ja sortamisessa, ymmärsin, ettei värväytyminen ole vain portti israelilaiseen yhteiskuntaan – se on aktiivista osallistumista väkivallan, hallinnan ja sorron järjestelmään.
Palestiinalainen nainen odottaa Israelin armeijan tarkastuspisteellä pääsyä oliivipelloilleen Hebronin kaupungin liepeillä Länsirannalla lokakuussa 2021.
Oivalsin, että jos liittyisin armeijaan, olisin osa ongelmaa. Minun oli valittava Israelin yhteiskunnan valtavirran ja moraalin välillä. Valitsin moraalin.
Päätös ei ollut yhden dramaattisen hetken tulos, vaan pikemminkin pitkän oppimisprosessin ja moraalisen pohdinnan huipentuma. Mitä enemmän opin, sitä selvempää minulle oli, etten voi käyttää univormua, joka symboloi tappamista ja sortoa.
Kaikki tämä liittyi palveluksesta kieltäytymiseen samalla, kun Israel miehittää palestiinalaisaluetta. Minun kohdallani palveluksesta kieltäytyminen tapahtui myös suhteessa kansanmurhaan: Kieltäydyin palveluksesta, koska en halunnut osallistua kansanmurhaan. Olen nyt niin kutsuttu kansamurha-refusenik (termi, jota käytetään kuvamaan aseistakieltäytyjiä Israelissa).
Nainen kävelee asuinrakennusten raunioiden keskellä Israelin ilmaiskujen jälkeen al-Zahran kaupunginosassa Gazan kaistalla lokakuussa 2023.
On henkilökohtaisella tasolla hyvin raskasta kieltäytyä Israelissa asepalveluksesta poliittisista ja moraalisista syistä. Se voi johtaa syrjäytymiseen ja häpeään yhteiskunnassa. Koska asevelvollisuus on pakollinen tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta, voidaan asepalveluksesta kieltäytymisestä rangaista vankeudella.
Israelin armeijan eversti tuomitsi minut toistuvasti sotilasvankilaan. Istuin yhteensä 197 päivää viittä eri tuomiota. Viimeisinä tunteina ennen vapautumistani, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka monta kuukautta olisin vielä vangittuna.
Olosuhteet sotilasvankilassa olivat ankarat. Joinakin päivinä jouduin eristykseen muiden vankien uhkailun vuoksi. Joka päivä jouduin seisomaan sotilasasennossa noin neljä tuntia.
Silti luin, ajattelin ja kirjoitin. Tämän vuoksi mieleni oli kirkas. Tiesin tekeväni oikein ja tunsin syvää rauhaa.
Tiesin, että voisin milloin tahansa kävellä vapauteen, jos vain suostuisin palvelemaan armeijassa. Mutta miten voisin, kun ulkona oli käynnissä etninen puhdistus ja tuhoamiskampanja?
Lapset pelkäävät jatkuvasti henkensä puolesta vain siksi, että ovat syntyneet palestiinalaisiksi. Päätin osoittaa solidaarisuutta näille lapsille menemällä vankilaan. Minulla ollut aikomustakaan päästä vapaaksi ennen heitä.
Tai ehkä menin vankilaan, jotta en tappaisi heitä.
Joka tapauksessa vankeuteni kesti niin kauan kuin se kesti, koska kieltäydyin pyytämästä mitään, kuten vapautusta lääketieteellisistä tai mielenterveydellisistä syistä. En kokenut voivani pyytää heiltä mitään muuta kuin Gazan verilöylyn lopettamista. Lopulta Israelin armeija antoi periksi. He ymmärsivät, etten valehtelisi mielentilastani tai esittäisi muita pyyntöjä vapautuksen saamiseksi.
Puskutraktori raivaa raunioita Israelin iskuissa tuhottujen rakennusten keskellä Khan Yunisissa Gazan kaistalla huhtikuussa 2024.
Kieltäytymisestä aiheutui myös käytännön hankaluuksia. Israelissa armeija ei ole vain sotilaallinen instituutio, se on portti yhteiskuntaan. Heitä, jotka eivät palvele armeijassa, kohdellaan automaattisesti toisen luokan kansalaisina. Ovet sulkeutuvat, mahdollisuudet pienenevät ja viesti on selvä: jos et kuulu järjestelmään, sinulla ei ole todellista paikkaa täällä.
Kieltäytymiseni ei ollut vain henkilökohtainen valinta. Se oli poliittinen kannanotto ja Israelin yhteiskunta reagoi siihen.
Aktivistit ja radikaalivasemmiston jäsenet ovat ilmaisseet tukensa minulle, mutta valtaosa Israelin kansalaisista pitää minua petturina. Minua on kutsuttu antisemitistiksi ja terroristien kannattajaksi.
Jopa omassa lähipiirissäni oli vaikeuksia. Pieni osa ystävistäni ei hyväksynyt kantaani ja katkaisi välit.
En kuitenkaan pidä kieltäytymistäni vain henkilökohtaisena kamppailuna. Se on osa laajempaa taistelua militarismia, sortoa ja sellaista todellisuutta vastaan, jossa väkivalta on ainoa vaihtoehto.
Väkivallan ei pitäisi vain lakata olemasta ainoa vaihtoehto, sen pitäisi olla täysin poissa pelistä.
Ei ole yllättävää, että pääsääntöisesti humanistien ja fasistien välinen ero on usko ihmisyyteen. Mutta kuten tiedämme, myös fasismiin uskovilla on hyvyyden siemen sisällään. Heidän uskonsa fasismiin ei tietenkään anna meille oikeutta kieltää heiltä ihmisoikeuksia, koska emme itse halua tulla fasisteiksi.
Me taistelemme oikeudenmukaisuuden puolesta ja se näkyy sitoumuksessamme toimia oikein.
Tässä vaiheessa pitäisi olla toiveikkaita sanoja. Mutta meillä ei ole aikaa haaveilla. Nyt on aika vastustaa.
Todellisuus joen ja meren välillä vain vahvistaa sitä, miten kriittinen tämä taistelu on. Emme voi rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa aseiden varaan.
Joukkomurhat ja apartheid eivät ole, eivätkä ne voi koskaan olla, tie kohti ”turvallisuutta”. Ne ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Kun kirjoitan tätä tekstiä, Israel ”avasi jälleen kerran helvetin portit Gazaan”. Israel teki 18. maaliskuuta massiivisia ilmaiskuja Gazaan, jotka tappoivat nukkumassa olleita lapsia ja kokonaisia perheitä.
Ympäri maailmaa puhutaan Israelin syyllistymisestä kansanmurhaan. Raportteja, artikkeleita ja tutkimuksia julkaistaan jatkuvasti. Kansainvälinen yhteisö ei voi tyytyä olemaan vain “huolissaan”.
Aseiden vienti Israeliin on lopetettava. Kansainvälisistä rikoksista vastuussa olevat Israelin päättäjät on asetettava syytteeseen. Kansanmurha ja apartheid on lopetettava välittömästi.
Tässä vaiheessa pitäisi olla toiveikkaita sanoja. Mutta meillä ei ole aikaa haaveilla.
Nyt on aika vastustaa.”
Hei vielä! Kun nyt olet täällä…
… niin uskomme, että välität ihmisoikeuksista kaikille, kaikkialla maailmassa. Tiesitkö, että Amnestyn työ perustuu juuri sinunkaltaistesi välittävien ihmisten tukeen? Olemme riippumaton toimija, joka ei ota vastaan julkista rahoitusta. Mutta riippumattomuutemme on mahdollista säilyttää vain yksityishenkilöiden tuen voimalla.
Työmme on tehokasta. Lahjoittajiemme ansiosta vapautamme satoja vääryydellä vangittuja ihmisiä, painostamme hallituksia muuttamaan syrjiviä lakeja paremmiksi, estämme teloituksia ja pelastamme ihmishenkiä. Lahjoittajien avulla asiantuntijamme pystyvät tutkimaan ja paljastamaan ihmisoikeusloukkauksia. Tuomme vääryyksiä julki ja vaadimme päättäjiä korjaamaan ne.
Tämä kaikki on mahdollista, mutta vain sinun avullasi. Yhdessä voimme lopettaa kidutuksen, sorron ja syrjinnän, auttaa pahoinpideltyjä naisia, sekä tarjota paremman tulevaisuuden sotaa ja tuhoa pakeneville ihmisille.
Siksi kysymme: tekisitkö lahjoituksen sinulle sopivalla summalla? Jokainen lahjoitus on tärkeä. Tue nyt ihmisoikeuksia Suomessa ja kaikkialla maailmassa ja lahjoita!