”En vuodattanut kyyneleitä. En kerjännyt. En itkenyt sydämeni pohjasta, sillä uskoin lakiin.” Näin kirjoittaa iranilainen Reyhaneh Jabbari viimeisessä kirjeessä äidilleen.
Iran teloitti Reyhaneh Jabbarin lauantaiaamuna. 26-vuotias nainen hirtettiin surkeasti epäonnistuneen tutkinnan ja räikeästi epäoikeudenmukaisen oikeudenkäynnin jälkeen. Hänet tuomittiin kuolemaan. Hänen väitettiin tappaneen entisen tiedustelupalvelun työntekijän Morteza Abdolali Sarbandin, joka oli yrittänyt raiskata hänet.
On vaikea sanoa, mikä Reyhaneh Jabbarin tilanteessa on kaikkein kohtuuttominta.
Kuolemanrangaistus jo itsessään on julma ja epäinhimillinen rangaistus. Se loukkaa ihmisen oikeutta elää, olla olemassa – kaikkein perustavanlaatuisinta ihmisoikeutta. Kuolemanrangaistus on väärin kaikissa olosuhteissa.
Ei oikeutta, vaan silmitöntä vääryyttä
Kuolemanrangaistuksesta kuitenkin tekee, jos mahdollista, vieläkin irvokkaamman se, että oikeusjärjestelmä epäonnistui täydellisesti. Reyhaneh Jabbari tuomittiin kuolemaan oikeusprosessissa, joka oikeuden sijaan edusti silmitöntä vääryyttä.
Heti pidätyksen jälkeen Reyhaneh eristettiin kahdeksi kuukaudeksi koko muusta maailmasta. Hän ei saanut tavata asianajajaansa, ei pitää yhteyttä perheeseensä. Hän myönsi painostuksen alla puukottaneensa Sarbandia kerran, mutta kertoi asunnossa samaan aikaan olleen miehen tappaneen miehen. Hänen kertomustaan ei tutkittu lainkaan. Myöhemmin Reyhaneh painostettiin luopumaan pätevästä asianajajastaan ja vaihtamaan kokemattomaan. Asianajajien ei annettu tavata Reyhanehia eikä hänelle luovutettu tapausta koskevia asiakirjoja.
Kansainvälisen oikeuden vaatimus siitä, että kuolemanrangaistukseen mahdollisesti johtavien rikosten tutkinta tulisi suorittaa erityisen huolellisesti ja tarkasti ei toteutunut.
Ei armahdusta, vaan elimet lahjaksi niitä tarvitseville
Reyhanehin teloituspäivää siirrettiin monta kertaa. Lauantaina nuori nainen kuitenkin hirtettiin. Hän ei halunnut äitinsä kerjäävän oikeudelta armahdusta itselleen. Sen sijaan hän ilmaisi viimeisen toiveensa äidilleen osoitetussa kirjeessä.
”Pyydä heiltä, että heti kun minut hirtetään, sydämeni, munuaiseni, silmäni, luuni ja kaikki mitä voidaan siirtää toiseen ihmiseen, irrotetaan ruumiistani ja annetaan lahjana jollekin, joka tarvitsee niitä.”
Hänen viimeinen toiveensa ei toteutunut. Vankilan viranomaiset olivat ottaneet hänen äitiinsä yhteyttä teloitusta edeltävänä päivänä ja vain pyytäneet ”hakemaan ruumiin”.
Kerro tyrmistyksesi viranomaisille!
Reyhaneh Jabbarin teloitus ei ole poikkeus Iranissa. On tavallista, että ihmisiä teloitetaan käsittämättömän epäoikeudenmukaisten oikeudenkäyntien jälkeen.
Tänään perjantaina Iranin tilannetta käsitellään YK:n ihmisoikeusneuvoston määräaikaistarkastelussa. Menettely avaa muille maille mahdollisuuden esittää huolenaiheitaan kulloinkin käsittelyssä olevan maan ihmisoikeustilanteesta.
Toimi Amnestyn kanssa ja twiittaa Iranin hengelliselle johtajalle Ajatollah Ali Khameneille (@khamenei_ir), presidentti Hassan Rouhanille (@HassanRouhani) ja naisten- ja perhekysymyksiin keskittyvälle varapresidentille Shahindokht Molaverdille (@mowlaverdi).
Voit viestittää esimerkiksi näin:
Execution of #ReyhanehJabbari a bloody stain on #Iran’s human rights record #UPRIran #UPR20 @AmnestyIran Too many executions, not enough justice. #UPRIran #UPR20 @AmnestyIran”En itkenyt sydämeni pohjasta, sillä uskoin lakiin.” Se luottamus on Iranissa valitettavasti katteeton. Toivottavasti voimme vaikuttaa tilanteeseen yhteisellä viestillämme Iranin viranomaisille.
Saara Manelius. Kirjoittaja toimii Amnestyssa viestinnän suunnittelijana.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.