Suomi on rikas hyvinvointivaltio. Siksi monia voi yllättää, että saamme vuodesta toiseen kansainvälisiltä ihmisoikeuskomiteoilta moitteita riittämättömästä vähimmäistasoisten sosiaalietuuksien tasosta. Etuusjärjestelmä on myös byrokraattinen ja monimutkainen – etuusviidakossa painiminen voi johtaa siihen, ettei ihminen saa hänelle kuuluvaa etuutta. Liian monet joutuvat elämään pitkäaikaisesti taloudellisessa niukkuudessa, joka evää heiltä yhdenvertaisen osallisuuden yhteiskunnassa. Tulevan vaalikauden sosiaalipolitiikassa on otettava ihmisoikeusvelvoitteet vakavasti.
Meillä kaikilla on oikeus sosiaaliturvaan
Ihmisoikeudet kuuluvat meille kaikille. Oikeus sosiaaliturvaan ja riittävään toimeentuloon on turvattu perustuslaissamme ja useissa ihmisoikeussopimuksissa. Kun minua kohtaa vaikkapa sairastuminen, työn tai työkyvyn menettäminen, vanhemmaksi tuleminen tai eläköityminen, on minulla oikeus sellaiseen toimeentuloon, jolla voin kattaa tarpeelliset arjen kulut ja pystyn osallistumaan yhteiskunnassa yhdenvertaisesti muiden ihmisten kanssa.
Nämä oikeudet eivät toteudu Suomessa kaikkien kohdalla. Pienimpien sosiaaliturvaetuuksien eli perusturvan taso on niin matala, että siihen ovat kiinnittäneet huomiota niin YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimuksen toimeenpanoa valvova komitea, kuin Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea.
Jokaisen vaalikauden lopussa tehdään myös kotimainen itsenäinen asiantuntija-arviointi perusturvan riittävyydestä. Uusimman, helmikuussa julkaistun arvion mukaan työttömän, sairastuneen ja vanhempainvapaalla olevan perusturva ei riitä kattamaan kulutusta, joka mahdollistaa ihmisarvoisen elämän.
Miten sosiaaliturvan riittämättömyys näkyy ihmisten elämässä?
Riittämätön perusturva näkyy ihmisten elämässä karuilla tavoilla. Sairastunut jättää kalliin hinnan vuoksi lääkkeet ottamatta tai ottaa verenpainelääkkeensä vain joka kolmas päivä. Nuorella työttömällä ei ole varaa tarvitsemiinsa mielenterveyspalveluihin, joilla voisi edistää omaa hyvinvointia ja toimintakykyä. Lapsiperheessä tuskaillaan, kun ei lapsi ei voi harrastaa harrastusmaksujen vuoksi ja pelätään pesukoneen hajoamisen ajavan talouden yhä syvempään ahdinkoon. Vähävarainen eläkeläinen joutuu vuodesta toiseen jonottamaan ruoka-apua.
Perusturvan riittämättömyys johtaa myös siihen, että monet perusturvaetuuksia saavista ovat oikeutettuja toimeentulotukeen. Vaikka toimeentulotukikaan ei turvaa riittävää toimeentuloa, johtaa se etuusbyrokratiaan. Toimeentulotuki on tarkoitettu viimesijaiseksi ja väliaikaiseksi tueksi, ja siksi sitä saavan tulee todistaa tulonsa joka kuukausi, vaikka olisi pitkäaikaisesti oikeutettu tukeen. Toimeentulotukea voidaan leikata 20 tai jopa 40 prosenttia, jos saaja ei suoriudu aktivointivelvoitteista. Tutkimus antaa huolestuttavia viitteitä siitä, että psykoosisairauteen sairastuminen voi lisätä toimeentulotuen alentamisen todennäköisyyttä. Yksinhuoltajuuskaan ei suojaa alentamiselta, vaikka yksinhuoltajan voi olla vaikea suoriutua velvoitteista, kuten vuorotyön vastaanottamisesta.
Miksi sosiaaliturvaa ei ole nostettu ihmisoikeusvelvoitteiden edellyttämälle tasolle?
Miten olemme päätyneet tilanteeseen, jossa Suomen kaltainen rikas valtio saa toistuvasti kansainvälisiltä ihmisoikeuskomiteoilta huomautuksia perusturvan tasosta?
Sosiaaliturvaa ja riittävää toimeentuloa ei ole Suomessa totuttu ajattelemaan perustavanlaatuisena ihmisoikeutena. Tämä näkyy sosiaaliturvasta käytävässä julkisessa keskustelussa, jossa painotetaan usein sitä, mitä sosiaaliturva yhteiskunnalle maksaa ja puhutaan ihmisiä leimaavasti ’etuuksilla loisimisesta’. Näin vaikka esimerkiksi vähimmäismääräistä sairauspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavan yksinasuvan käytettävissä olevat tulot asumis- ja perusmenojen jälkeen voivat olla alle 600 euroa kuussa.
Sosiaaliturva on toki mittava osuus valtion budjetista, joskin usein unohtuu, että valtaosa kuluista liittyy eläkkeisiin. On myös muistettava, että olemme kaikki sosiaaliturvan saajia eri vaiheissa elämäämme – muun muassa lapsilisät, vanhempainpäivärahat, opintotuki ja sairauspäivärahat ovat monille tuttuja. Ei voi tietää milloin itse on elämäntilanteessa, jossa tarvitsee sosiaaliturvaa.
Silti sosiaaliturva on usein leikkauslistalla silloin, kun politiikassa käännytään kohti talouskuria. Toisaalta ani harvoin sosiaaliturvaan tehdään mittavia korotuksia talouden noususuhdanteissakaan.
Mitä tulee tehdä seuraavalla vaalikaudella?
Eduskunnalla ja hallituksella on velvollisuus edistää oikeutta sosiaaliturvaan ja riittävään toimeentuloon. Tuleva vaalikausi on tärkeä näiden kannalta. Monet kamppailevat arjessaan hintojen voimakkaan nousun vuoksi. Yhteiskunnan tukiverkko ei saa pettää tänä vaikeana aikana.
”Ihanteellinen sosiaaliturva olisi riittävä ja säännöllinen, ettei tarvitsisi koko ajan pelätä, mitä tulee ja tuleeko. Ennen kaikkea se, että lääkkeet olisi turvattu. Se olisi iso asia.”
Hanna, osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä oleva yksinhuoltaja (sitaatti Amnestyn ja Ihmisoikeusliiton perusturvaraportista).
Seuraava vaalikausi on erinomainen aika vaikuttaa sosiaaliturvaan. Marinin hallitus aloitti mittavan sosiaaliturvauudistuksen vuosille 2020–27, joten seuraava hallitus ja eduskunta tulevat viemään uudistuksen maaliin.
Sosiaaliturvauudistus tulee tehdä ihmisoikeusperustaisesti. Sosiaaliturvajärjestelmän on oltava helposti saavutettavissa ja käytettävissä eri elämäntilanteissa. Toimeentulotuesta tulee poistaa mahdollisuus alentaa sitä. Tulevien päättäjien tulee sitoutua pitkäjänteisesti nostamaan perusturvan tasoa vaalikauden alusta lähtien.
Amnestyn Aula Researchilla teettämän kyselytutkimuksen mukaan 67 prosenttia vastanneista kansalaisista ja 64 prosenttia vastanneista kansanedustajaehdokkaista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että Suomessa pienimmät sosiaalietuudet ovat liian matalia, jotta ne turvaisivat ihmisille riittävän vähimmäistoimeentulon.
Onko sinun ehdokkaasi sitoutunut edistämään oikeutta sosiaaliturvaan ja riittävään toimeentuloon? Haasta ehdokkaasi keskusteluun näistä teemoista. Tukea ja taustatietoa löydät vaalisivultamme. Kiitos, että äänestät ihmisoikeuksien puolesta.
Teksti: Mariko Sato
Kirjoittaja toimii taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien asiantuntijana Amnesty Internationalin Suomen osastossa.
Kirjoitus on osa Amnesty International Suomen osaston eduskuntavaalikampanjaa. Blogisarjassa avaamme hallitusohjelmatavoitteitamme kevään 2023 ajan.