Runsaiden öljy- ja kaasuvarantojen Azerbaidžan itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991. Vuodesta 1993 lähtien maan poliittista elämää on hallinnut Aliyevin perhe, joka johtaa maata itsevaltaisesti. Tänä aikana ilmapiiri on muuttunut toisinajattelijoille yhä painostavammaksi.
Nykyinen presidentti Ilham Aliyev peri virkansa edesmenneeltä isältään Heydar Aliyevilta vuonna 2003. Presidentti käyttää perustuslaissa määriteltyjä valtaoikeuksiaan suurempaa valtaa ja hänen perheellään on merkittävää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista vaikutusvaltaa.
Azerbaidžan on pyrkinyt aktiivisesti nostamaan kansainvälistä profiiliaan ja kehittämään mainettaan liike-elämän saralla. Se on saanut runsaasti huomiota järjestämällä suuria alueellisia ja kansainvälisiä tapahtumia kuten vuoden 2012 Eurovision laulukilpailut ja kaikkien aikojen ensimmäiset Euroopan kisat vuonna 2015. Maan hallituksen tavoitteena on vastaavien tapahtumien ja muiden, usein kalliiden, aloitteiden avulla luoda Azerbaidžanista kuvaa modernina ja dynaamisena maana, joka tarjoaa erinomaisia liiketoimintamahdollisuuksia.
Hallituksen strategia on onnistunut osittain. Pääkaupunki Bakun loisteen ja kehittyvän, modernin kansakunnan imagon takana piilee kuitenkin vuosien sorto ja järjestelmällinen piittaamattomuus ihmisoikeuksista.
Synkkä ihmisoikeushistoria
Azerbaidžanin ihmisoikeushistoria on synkkää luettavaa erityisesti ilmaisunvapauden ja yhdistymis- ja kokoontumisvapauden osalta. Viranomaiset ovat vuosien ajan tehneet tehoiskuja kaikkia toisinajattelijoita vastaan. Viime vuosina iskut ovat kiihtyneet.
Vuoden 2013 jälkeen kaikenlainen riippumaton kansalaistoiminta on käytännössä hävitetty vangitsemalla ihmisoikeuspuolustajia tekaistujen syytteiden perusteella, kiristämällä entisestään kansalaisjärjestöjä koskevaa ankaraa lainsäädäntöä ja ahdistelemalla järjestelmällisesti sekä maassa toimivia että sieltä paenneita ihmisoikeus- ja demokratia-aktivisteja.
Olemme kyenneet varmuudella todentamaan, että Azerbaidžanissa on kirjoitushetkellä syyskuussa 2016 ainakin 14 mielipidevankia. Luotettavien azerbaidžanilaisten ihmisoikeusryhmien mukaan maassa on kuitenkin paljon enemmän ”poliittisia vankeja” ja on selvää, että ilmaisunvapauden harjoittamisen takia vangittujen todellinen lukumäärä on paljon suurempi kuin Amnestyn todentama mielipidevankien määrä.
Vangittujen joukossa on toimittajia, asianajajia, demokratialiikkeen nuorisoaktivisteja, kansalaisjärjestöjen johtajia ja poliittisia johtajia.
Riippumaton ihmisoikeustarkkailu vaikeutuu kaiken aikaa
Riippumaton ihmisoikeustarkkailu on Azerbaidžanissa yhä vaikeampaa. Vuonna 2015 useilta kansainvälisiltä ihmisoikeusjärjestöiltä ja tiedotusvälineiltä estettiin pääsy Azerbaidžaniin, erityisesti Euroopan kisojen aikana.
Saman vuoden heinäkuussa viranomaiset ilmoittivat, etteivät Amnestyn työntekijät ole tervetulleita maahan. Pitkään suunniteltu kenttätyömatka jouduttiin tuolloin keskeyttämään lyhyellä varoitusajalla. Lokakuussa 2015 kaksi Amnestyn edustajaa käännytettiin Bakun lentokentältä, eivätkä Azerbaidžanin viranomaiset ole suostuneet tapaamaan järjestön edustajia.