Hyvä pääministeri Juha Sipilä. Olette kokoontumassa hallituksen kanssa budjettiriiheen päättämään Suomen suunnasta.
Budjettiriihessä ette päätä pelkästään rahasta, vaan myös väkivaltaa kokeneiden oikeudesta tukeen ja turvaan.
Pelkästään tämän vuoden alusta ilman turvakotipaikkaa Helsingissä jäi yli 150 naista – muusta Suomesta puhumattakaan.
Turvakodit ovat palokuntia: ne pelastavat ihmishenkiä. Aina kun väkivaltaa kärsinyt nainen joudutaan käännyttämään turvakodin ovelta pois, yksi palo jää sammuttamatta.
Vuosittain väkivallan aiheuttamat kustannukset ovat Suomelle miljardiluokkaa. Inhimillisen kärsimyksen mittaamiseen eivät miljardit riitä.
Suomi on sitoutunut kasvattamaan turvakotien paikkamäärän 500 paikkaan. THL:n selvityksen mukaan turvakotiverkoston saattaminen tälle minimitasolle maksaa noin 40 miljoonaa.
Teillä on nyt mahdollisuus varmistaa, että yksikään väkivaltaa kokenut nainen ei jää Suomessa ilman turvaa.
Nyt valtion budjettiin kaavaillaan turvakoteihin vain 11,55 miljoonaa ensi vuodelle. Tämä ei riitä. Hallituksen on oltava sanansa mittainen ja varmistettava, että Suomi noudattaa kansainvälisiä sitoumuksiaan.
On toistuva kuvio, että julkisuudessa kauhistellaan naisiin kohdistuvan väkivallan laajuutta ja esitetään vahvasti sitoutunutta. Kun mennään budjettiriiheen, sitoutuminen muuttuu vähättelyksi.
50 istuvaa kansanedustajaa sitoutui vaalien alla turvaamaan rahoituksen naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön. Puoluekyselyssämme kaikki eduskuntapuolueet olivat ennen vaaleja yksimielisiä siitä, että Suomeen tarvitaan lisää turvakotipaikkoja.
Arvoisa pääministeri, se, mihin hallitus käyttää rahaa, kertoo siitä, mitä hallitus pitää tärkeänä. Teillä on nyt mahdollisuus varmistaa, että yksikään väkivaltaa kokenut nainen ei jää Suomessa ilman turvaa. Miten valitsette?