Ihmisoikeuksissa on kyse yhteisistä arvoistamme. Presidentillä on suuri valta ja vastuu siitä, miten ihmisoikeudet Suomessa toteutuvat.
Presidentinvaaleihin on enää päivä aikaa ja vaalikampanjointi käy kovilla kierroksilla. Aluksi istuvan presidentin ylivoimaisen suosion takia tylsiltä vaikuttaneet vaalit ovat viime päivinä saaneet särmää niin vaalikeskustelujen kuin kannatusmittausten tasoittumisen myötä. Ehkä juuri tämä on lisännyt kiinnostusta vaaleihin ja saanut ennakkoäänestysprosentin nousemaan huomattavan korkeaksi.
Vaikka presidentillä on merkittävä rooli arvojohtajana, ihmisoikeudet ovat vaaliväittelyissä saaneet hyvin vähän tilaa.
Vaikka presidentillä on merkittävä rooli arvojohtajana, ihmisoikeudet ovat vaaliväittelyissä saaneet hyvin vähän tilaa. Näin siitä huolimatta, että ihmisoikeuksissa on kyse mitä suurimmassa määrin yhteisistä arvoistamme, meille jokaiselle kuuluvasta ihmisarvosta. Ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion nimeen vannovan Suomen tulevan presidentin soisi ottavan myös aktiivisen roolin ihmisoikeuksien puolustamisessa.
Ehdokkaiden näkemyksistä keskeisiin ihmisoikeuskysymyksiin on kuitenkin saatavilla tietoa. Amnesty kysyi heiltä kantaa vihapuheeseen, turvapaikkapolitiikaan, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, translain uudistamiseen ja ihmisoikeuspuolustajien tukemiseen. Helsingin Sanomat puolestaan selvitti ansiokkaasti heidän näkemyksiään Suomen asekaupoista.
Vaikka täyttä yksimielisyyttä ei löytynyt mistään aiheesta, seitsemän ehdokasta kahdeksasta haluaa muuttaa Suomen epäinhimillistä translakia ja ankkuroida raiskauksen määritelmän suostumuksen puutteeseen. Tämä on erinomainen uutinen. Yhtä tasaista ei kuitenkaan ole kaikissa asioissa.
Amnestyn kyselyssä selkeimmin mielipiteitä jakoi kysymys siitä, pitäisikö turvapaikanhakijoiden palautukset Afganistaniin keskeyttää, kunnes ne voidaan toteuttaa turvallisesti. Monen ehdokkaan luottamus Suomen turvapaikkajärjestelmään on vankkumaton. Se on jopa niin kova, että he ovat valmiit sivuuttamaan luotettavista lähteistä saatavilla olevat tiedot, joiden mukaan Afganistan on juuri nyt palautuksille liian turvaton.
On hyvä, että Suomessa viranomaisiin voi yleisesti ottaen luottaa. On myös hyvä, että poliittiset päättäjät tuntevat valtansa rajat eivätkä pyri vaikuttamaan asiattomasti viranomaisten työhön. Silti kritiikittömyys on harvoin pelkästään hyvä asia ja asiantuntijoita ja kansalaisyhteiskuntaa kannattaa kuunnella. Tällaista sopivan kriittistä ja rohkeaa arvojohtajuutta kaipaisin myös Suomen tulevalta presidentiltä – oli hän sitten kuka tahansa.
Teksti Niina Laajapuro. Kirjoittaja työskentelee ihmisoikeustyön johtajana Amnestyn Suomen osastossa.
Blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.