Tove Jansson eli elämänsä vapaana ja itselleen uskollisena. Työssään hän nosti esille ihmisoikeuskysymyksiä alleviivaamatta niitä. TOVE-elokuva kertoo taiteilijan elämästä ennen kuuluisuutta.
TOVE-elokuva on täynnä taidetta, tanssia ja rakkautta. Elokuvan käsikirjoittaja Eeva Putro toivoo, että elokuvassa nähtäisiin uuttera, työlleen paljon antanut ja itseensä kriittisesti suhtautunut taiteilija, mutta myös leikittelevä ja seikkailuun rohkeasti ampaiseva, elämäniloinen ja -janoinen Tove Jansson.
”Isovanhempani tunsivat Toven. He kertoivat, että hän rakasti tanssimista ja halusi rikkoa rytmejä”, elokuvan pääosan esittäjä Alma Pöysti kertoo.
”Hän tanssi kuin varsa.”
Zaida Bergrothin ohjaama ja Putron käsikirjoittama TOVE-elokuva sai ensi-iltansa 2.10.2020. Amnesty Internationalin Suomen osasto on elokuvassa mukana pääyhteistyökumppanina. Yhdessä veljensä Lars Janssonin kanssa Tove suunnitteli aikanaan julisteen Amnestyn ruotsinkieliselle paikallisryhmälle, joka kampanjoi mielipidevankien vapauttamiseksi.
Elokuva sijoittuu aikaan ennen muumien tuomaa julkisuutta. Janssonin elämässä tapahtui monia mullistavia asioita. Tarina alkaa toisen maailmansodan loppumetreiltä. Fasismin nousu sai Janssonin piirtämään pilakuvia kulttuurilehti Garmiin. Elokuvan alussa nähdään hänen piirustuksensa kakun perään parkuvasta mieslapsi-Hitleristä. Samoihin aikoihin Tove myös itsenäistyi, muutti asumaan omaan kotiinsa, astui ulos taiteilijaisänsä varjosta ja haki omaa taiteilijuuttaan. Mullistavaa elokuvan kuvaamana aikana oli myös rakkaus. Hän seurusteli vasemmistolaisen kansanedustaja Atos Wirtasen kanssa ja rakastui tulisesti teatteriohjaaja Vivica Bandleriin.
Alma Pöysti ja Krista Kosonen näyttelevät Tove Janssonia ja Vivica Bandleria.
Jansson ammensi taiteeseensa elämäänsä vaikuttaneista asioista ja ihmisistä. Hän oli monilahjakkuus. Taiteilijan ensisijainen pyrkimys oli olla kuvataiteilija, mutta hän oli myös kuvittaja, sarjakuvantekijä, pilapiirtäjä ja kirjailija.
Käsikirjoittajana haluan aina vaikuttaa siihen, ettei naisille olisi ainoastaan tylsiä objektin rooleja. Haluan osallistua elokuvataiteeseen tätä kautta. Tove oli äärimmäisen kiinnostava ihminen, rakastettu ja valtavan hieno taiteilija. Hänen esimerkkinsä rohkaisee, että maailmaan mahtuu, vaikka ei ole samasta muotista valettu kuin muut”, Putro sanoo.
”Toven taiteessa on hirveän paljon tasoja, jotka ovat piilotettuina näennäisen kepeyden alle. Paras esimerkki on tietenkin muumit. Ne ovat olevinaan lastenkirjoja ja lasten satuhahmoja, mutta siellä on kaikki maailman teemat: rakkaus, yksinäisyys, pelot, häpeä, ahneus, ujous ja seksuaaliset vähemmistöt”, Vivica Bandleria elokuvassa näyttelevä Krista Kosonen pohtii.
Vapaan rakkauden kuvia
Tiuhti ja Viuhti ovat kaksi pientä hassun näköistä hahmoa, jotka poukkoilevat muumiteoksissa mukana. He kulkevat käsikynkkää, kiroilevat paljon ja puhuvat omaa kieltään. Mukanaan he raahaavat matkalaukkua, johon on piilotettu suuri salaisuus.
Tiuhti ja Viuhti kuvaavat Janssonia ja Bandleria. Matkalaukussa kulkenut salaisuus taas kuvastaa heidän rakkauttaan.
”Laukussa on kuningasrubiini, joka on kaunis ja voimakas. Samaan tapaan Tove kuvaili saaneensa voiman ja vapauden tunteen, kun hän tapasi Vivican”, kertoo muumiteoksia tutkinut Sirke Happonen .
“On vaatinut rohkeutta aloittaa suhde Vivican kanssa, mutta Tovelle vaikutti olevaan itsestään selvää lähteä seikkailuun”, Pöysti kertoo.
Janssonin ja Bandlerin rakastuminen tapahtui aikana, jolloin samaa sukupuolta olevien rakkaussuhteet olivat lainvastaisia.
”Ei seksuaalivähemmistöjen tilanne ole vieläkään tasa-arvoinen. Taide on loistava keino tuoda näitä asioita esille tunteen tasolla ja muistuttaa sillä tavalla ihmisoikeuksista”, Kosonen sanoo.
Sirke Happonen kertoo, että Jansson on kirjeissään avannut, miten muumien Mörkö kuvasti osaltaan naisten väliseen rakkauteen kohdistuvaa vihaa, vaikka Mörön hahmoon liittyy paljon muutakin symboliikkaa esimerkiksi yksinäisyydestä ja kylmyydestä. Mörkö on uhkaamassa Tiuhtia ja Viuhtia, kuten viha oli uhkaamassa Janssonin ja Bandlerin rakkautta.
Naisten väliseen rakkauteen viitattiin Janssonin aikaan esimerkiksi kutsumalla lesboja ”kummituksiksi” tai ”mymmeleiksi”.
”Muumilaaksossa on mymmeleitä. Tämä on yksi tapa, jolla Toven teoksissa julkinen ja privaatti sekoittuivat. Henkilökohtainen asia on esillä, mutta kuitenkin suojassa”, taidekriitikko ja dosentti Juha-Heikki Tihinen toteaa.
Tiuhti ja Viuhti piilottelevat kuningasrubiinia, kunnes lopulta näyttävät sen kaikille. Silloin koko Muumilaakson väki jää istumaan katsomaan kaunista rubiinia, joka loistaa avaruuteen asti.
Tuntui kuin he kiven liekeissä olisivat nähneet kaiken kauneimman, rohkeimman ja hienoimman mitä he halusivat ajatella ja kokea kerran uudelleen. (Taikurin hattu, suom. Laila Järvinen)
Elämän mittaisia ystävyyksiä
Tove Janssonin ja Vivica Bandlerin suhde oli syvä, myrskyisä ja lyhyt. Sen päättyminen oli Janssonille suuri pettymys, joka sai hänet hetkeksi käpertymään itseensä.
“Toven kirjoituksista kuulsi hetken ajan myös epäilys tai kriisi omasta homoseksuaalisuudesta, kun suhde Vivicaan oli ollut niin vaikea. Elokuvassa halusin kuitenkin mieluummin korostaa Toven avointa ja rohkeaa suhtautumista omaan seksuaalisuuteensa”, Putro kertoo.
Jansson ei vastoin ajan henkeä koskaan mennyt naimisiin. Vuonna 1955 hän rakastui taidegraafikko Tuulikki Pietilään , jonka kanssa hän eli elämänsä loppuun asti. Pari eli kesät yhdessä Klovharun saarella ja matkusteli paljon. Vuonna 1992 Jansson ja Pietilä osallistuivat Linnan juhliin ensimmäisenä naisparina juhlien historiassa.
Myös Pietilä päätyi muumimaailmaan. Heijastuksia hänestä näkyy Tuutikissa, villapuseroon sonnustautuneessa, puukkoa rennosti käsittelevässä, laiturin nokassa majailevassa ja yksinolemista pelkäämättömässä hahmossa.
”Tuulikin myötä Tove kertoi saaneensa elämäänsä uutta odotusta ja rauhaa”, Sirke Happonen sano.
Pietilään rakastuessaan Jansson oli jo kuuluisa muumeista. Suhteen aikana hän kuitenkin lopulta sulki oven muumimaailmaan ja palasi alkuperäisen unelmansa maalaamisen pariin.
Tove Jansson ja Vivica Bandler pysyivät ystävinä läpi elämänsä.
Vivica Bandler on sanonut myöhemmin katuvansa, ettei osannut vastata Janssonin rakkauteen.
”Hän menetti siinä jotain, kun pysyi sitoutumattomana”, Alma Pöysti pohtii.
Jansson ja Bandler pysyivät kuitenkin ystävinä läpi elämänsä. Myös ystävyys Atos Wirtaseen säilyi suhteen päätyttyä.
”On mielestäni kaunista ja poikkeuksellista, että he pysyivät kaikki ystävinä läpi elämänsä. Se kertoo siitä, miten lahjakas Tove oli ystävänä. Suhteita ei pilattu katkeruudella, vaikka rakkaus loppui”, Pöysti toteaa.
”Toivon, että ihmiset näkevät valkokankaalla kahden taiteilijan suhteen, jossa oli valtavasti molemminpuolista inspiraatiota ja kunnioitusta. Se, että he säilyivät lyhyen rakkaussuhteen jälkeen ystävinä, kertoo juuri kunnioituksesta toista kohtaan”, Krista Kosonen jatkaa.
Moniääninen Muumilaakso
Tove Janssonin teokset ovat täynnä heijastuksia taiteilijan elämässä olleista ihmisistä, mutta samalla niihin on tiivistynyt jotain yleismaailmallista. Sirke Happonen painottaa, että Tove Janssonin teosten ymmärtämiseen ei välttämättä tarvita pohjatietoja.
”Jokaisen oma näkemys sopii niiden tarkasteluun. Monista hahmoista tiedetään, että ne liittyvät Toven elämän historiaan, mutta niissä on myös hyvin paljon samaistumiskohtia ihmisten elämään nyt ja tässä.”
Yksi samaistuttava hahmo on Nuuskamuikkunen, joka elää vapaana ja irrallisena materiasta, paikoista ja muista olennoista. Hahmoon vaikutti Atos Wirtanen, joka oli läpi elämänsä kiinnostunut filosofiasta.
”Wirtanen vaikutti filosofian läsnäoloon muumeissa. Tove on kuitenkin painottanut, että maailmanlopusta paasaava pessimistinen Piisamirotta ei ole Atoksen kuva, vaikka Piisamirotta onkin filosofi. Atos oli kuitenkin aina optimisti”, Happonen kertoo.
Ruotsalainen Shanti Roney näyttelee ahvenanmaalaista Atos Wirtasta.
Happonen jatkaa, että Muumeissa jokainen tarinoissa seikkaileva hahmo on oma persoonansa. Hemulit rakastavat sääntöjä ja ovat aina kiinni jonkinlaisessa toimessa. Heillä on aina päällään mekko.
Asiaa selventävät – tai hämmentävät – Janssonin alaviitteet. Esimerkiksi Taikurin hatussa on seuraava huomautus: Hemuli piti aina hametta, jonka hän oli perinyt tädiltään. Minä epäilen, että kaikki hemulit kulkevat hameissa. Se on kummallista, mutta niin se on. -Tekijän huom.
Vilijonkille on puolestaan tyypillistä järjestellä pikkuesineitä siistissä kodissa helmet kaulassa, mutta seuraavaksi he saattavat jo juosta rannalla hermoromahduksen partaalla.
Happonen nostaa esille myös Nyytin hahmon. Nyyti on androgyyni olento, jolle on piirretty korkokengät jalkaan. Kirjoissa häneen kuitenkin viitataan ruotsin kielellä han-pronominilla, jota käytetään miehistä. Mörköön taas viitataan naista tarkoittavalla hon-pronominilla.
”Hahmojen kuvaamisessa on rikkautta ja niitä voi katsoa monesta suunnasta. Suomen kielessä persoonapronominit eivät määritä sukupuolta, eikä sukupuoli ole erityisen keskeistä hahmoissa”, Happonen sanoo.
”Moniäänisyys oli Toven töissä peruslinjana. Kaikkien tulee saada oikeus olla ja puhua omasta puolestaan”, Juha-Heikki Tihinen sanoo.
Tihinen jatkaa, että Muumilaaksossa kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat. Kukaan ei kysele, miksi hemuleilla on hame päällä, vaikka he ovat miehiä. Näin vain on. Marginaalisuuden nostaminen esille on puhutellut myös käsikirjoittaja Eeva Putroa.
”Tove toi esille teoksissaan syrjässä olijan näkökulman. Muumikirjoissa pienin, värittömin, pelokkain ja hiljaisin saa äänen”, Putro pohtii.
”Tove uskalsi kulkea omana itsenään ja toimi kuten koki hyväksi. Se oli aika poikkeuksellista. Hän oli anteeksipyytelemätön. Elämä on monimuotoista. Sellaista se on, eikä hän kokenut, että sitä tarvitsee jäädä ihmettelemään”, Juha-Heikki Tihinen kuvaa.
Jansson osasi elää elämänsä vapaana ja itselleen uskollisena, yhteiskunnan normeja vastaan. Ihmisoikeuksien puolustaminen kulki mukana hänen työssään ja arjessaan. Hän ei kuitenkaan tehnyt asiasta suurta numeroa tai julistanut sitä.
”Tove on niin rakastettu, ja tulee olemaan pitkään rakastettu, koska hänen ajatuksensa solidaarisuudesta, tasa-arvosta, rakkaudesta ja rohkeudesta, ovat sellaisia, joita haluamme ihmiskuntana vaalia. Ja ne ovat sellaisia, joita Amnesty ajaa”, Alma Pöysti tiivistää.
Yksi hieno avarakatseisuuden kiteytyksistä löytyy muumien Kuvitusleikki-sarjakuvasta. Siinä pienellä Miska-koiralla on synkeä salaisuus, jonka hän lopulta paljastaa Muumimammalle. Miska-koira pitää kissoista.
Muumimamma jää pohtimaan:
Miksi kaikkeen pitää suhtautua niin traagisesti. Kissoja tai koiria. Tärkeintä on, että ylipäänsä pitää jostakin... (Suom. Juhani Tolvanen ja Anita Salmivuori)
Tove ja Lars Jansson suunnittelivat julisteen tukemaan Amnestyn Kauniaisissa toiminutta ruotsinkielistä paikallisryhmää, joka kampanjoi mielipidevankien vapauttamiseksi. Osta omasi täältä.
Teksti: Vilma Vuorio
Kuvat: Helsinki-Filmi