Suomen seksuaalirikoslainsäädäntö uudistui tammikuussa 2023. Amnestyn Asenne esiin! Suostumuksen ymmärrys ja luottamus viranomaisiin -raportti antaa tilannekuvan siitä, miten Suomessa asuvat ihmiset tuntevat uudistuneen seksuaalirikoslain ja ymmärtävät suostumuksellisen seksin. Tutkimus kartoittaa myös luottamusta eri viranomaisiin seksuaalirikosasioissa.
Asenteet eivät muutu samaa tahtia lainsäädännön kanssa. Suostumuskulttuuria pitää vahvistaa, jotta seksuaaliväkivalta Suomessa vähenee. Tutkimuksen tavoite on tuoda päivänvaloon asenteet, jotka vaikuttavat Suomessa asuvien seksuaalisen itsemääräämisoikeuden toteutumiseen. Tutkimuksella edistetään myös suostumuskulttuuria, jossa seksuaalisuutta loukkaavat teot tunnistetaan aiempaa paremmin, ihmiset ovat vapaampia ilmaisemaan omat halunsa ja rajansa seksuaalisessa kanssakäymisessä ja jokaisella seksuaaliväkivaltaa kokeneella on mahdollisuus tukeen, suojeluun ja oikeuteen ilman esteitä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kolmella eri menetelmällä vuoden 2024 aikana: kansalaiskyselyllä verkossa (N= 1058), ryhmäkeskustelujen sarjalla (seitsemän keskustelua, joihin osallistui 37 henkilöä) ja Amnestyn vapaaehtoisten toteuttamilla haastatteluilla (121 haastattelua). Tutkimusraportti on jatkoa vuoden 2010 Asenne esiin -tutkimukselle.
Luottamus seksuaaliväkivaltaa kokeneiden oikeudenmukaiseen kohteluun on heikkoa
Kansalaiskyselyn perusteella suuri osa Suomessa asuvista ihmisistä ei luota viranomaisten kohtelevan oikeudenmukaisesti vakavaa seksuaaliväkivaltaa kokeneita. Reilu 55 prosenttia suomalaisista ei luota oikeuslaitoksen oikeudenmukaisuuteen raiskauksen kokeneiden kohtelussa. Viranomaisiin, kuten poliisiin ja terveydenhuoltoon, luotti vähän tai ei lainkaan 36 prosenttia kansalaiskyselyn vastaajista. Tulos on merkittävä, sillä yleisesti ottaen luottamus viranomaisiin ja oikeuslaitokseen on Suomessa varsin korkealla tasolla. Seksuaaliväkivallan osalta voidaan puhua merkittävästä säröstä suomalaisessa luottamusyhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa.
Ryhmäkeskusteluihin osallistui naisvankeja, maahanmuuttaneita naisia, ruskeita naisia, vammaisia naisia, transtaustaisia naisia ja seksityötä tekeviä naisia. Ryhmäkeskusteluiden perusteella Suomessa asuvien naisten luottamusta viranomaisiin heikentävät seksuaaliväkivallan vähättely ja sitä kokeneiden syyllistäminen, riittämättömät tukipalvelut, pitkät rikosoikeusprosessit, tutkintaviiveet, puutteet viranomaisten osaamisessa ja uhrien sensitiivisessä kohtaamisessa sekä eri instituutioissa ilmenevä vähemmistövihamielisyys ja rasismi.
Tutkimuksen perusteella naiset, joilla on kohonnut riski kokea seksuaaliväkivaltaa, eivät luota oikeuslaitoksen ja viranomaisten oikeudenmukaiseen kohteluun. Tämä johtaa siihen, ettei seksuaaliväkivallan kokemuksia tuoda viranomaisten tietoon, kokijat eivät saa tukea toipumiseensa, tekijät eivät saa tukea väkivaltaisen käyttäytymisen muuttamiseen ja seksuaaliväkivaltaa jää rankaisematta. Tämä kaikki mahdollistaa seksuaaliväkivallan jatkumisen.
Tutkimuksessa nousi selkeästi esiin, että Suomessa yhteiskunnallinen ilmapiiri on yhä seksuaaliväkivaltaa kokeneita vähättelevä ja heidät ohittava. Jokainen keskustelija ryhmäkeskusteluissa ja 68 prosenttia kansalaiskyselyyn vastanneista koki, että naisia ja tyttöjä syyllistetään heidän kokemastaan seksuaaliväkivallasta ja häirinnästä. Muiden ihmisten epäilevät kommentit, väkivallan sivuuttaminen ja vähättely voivat estää avun hakemisen viranomaisilta.
Ymmärrys suostumuksesta on Suomessa vielä riittämätöntä
Kansalaiskyselyn vastaajista lähes yhdeksän kymmenestä tunnisti, että suostumuksellisessa seksuaalisessa kanssakäymisessä vapaaehtoisuus on läsnä koko ajan – ja seksistä on mahdollisuus kieltäytyä missä tahansa vaiheessa. Silti 48 prosenttia kyselyyn vastanneista ajatteli, että ihmisen pitää kieltäytyä seksistä ääneen tai vastustella fyysisesti, jotta teko olisi seksuaaliväkivaltaa. Peräti 28 prosenttia tulkitsi, että suostumus seksuaaliseen kanssakäymiseen voi olla vapaaehtoista, vaikka teko tapahtuisi niin äkillisesti, ettei suostumusta ole mahdollista antaa. Kysely paljasti sukupuolittaisia ja sukupolvieroja. Naisilla ja nuorimmilla vastaajilla tietämys suostumuksesta ja uudistuneesta seksuaalirikoslaista oli ajantasaisempaa kuin miehillä ja ikääntyneillä.
Suuri osa vastaajista ymmärtää valta-aseman vaikutuksen suostumukseen. Valtaosa tunnistaa, että kyse ei ole vapaaehtoisuudesta, jos esimerkiksi työnantaja tai harrastuksen ohjaaja on käyttänyt valta-asemaansa väärin. Suurin osa myös ymmärtää vapaaehtoisuuden puuttuvan, jos henkilö on puoliunessa tai heikentyneessä tajunnantilassa esimerkiksi päihtymyksen vuoksi.
Henkisen väkivallan vaikutusta suostumukseen ei sen sijaan tunnisteta yhtä hyvin. Noin neljännes vastaajista katsoo, että henkisen väkivallan uhka ei kumoa suostumuksen vapaaehtoisuutta. Miesten ja naisten sekä eri ikäryhmien välillä on selkeitä eroja käsityksissä. Tietämättömyys suostumukseen vaikuttavista tekijöistä on silmiinpistävää miesten vastauksissa: 30 prosenttia miehistä katsoo, ettei henkisen väkivallan uhka vaikuta vapaaehtoisuuteen. Naisista sen sijaan 80 prosenttia katsoo, että seksuaalinen kanssakäyminen ei ole vapaaehtoista, mikäli siihen suostutaan henkisen väkivallan takia.
Kohti suostumuskulttuuria
Kyselytutkimuksen, ryhmäkeskustelujen ja aktivistihaastattelujen perusteella Suomessa asuvat ihmiset tarvitsevat ja haluavat avoimempaa puhetta seksuaalisuudesta ja suostumuksesta, enemmän keskustelua teeman ympärille sekä lisää malleja ja esimerkkejä suostumuksesta esimerkiksi mediaan.
Läpi elämän jatkuva, monipuolinen sekä seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden tunnistava seksuaalikasvatus nähtiin tärkeäksi väyläksi lisätä jokaisen ymmärrystä suostumuksesta ja avata rajoittuneeksi koettua keskustelukulttuuria. Suostumusymmärryksen vahvistaminen nähtiin keinona toteuttaa laajaa asennemuutosta ja vahvistaa suostumuskulttuuria, jonka keskiössä on jokaisen seksuaalinen itsemääräämisoikeus.
Tämän tutkimuksen ja muun tutkimustiedon perusteella Amnesty laati suositukset Suomen hallitukselle, eduskunnalle, eri ministeriöille ja niiden yhteydessä toimiville virastoille ja viranomaisille.