Amnesty katsoo, että ehdotettu kokonaisuudistus on selkiytynyt aiemmasta, oikeusministeriön työryhmämietinnön sisältämästä esityksestä. Amnesty oli edustettuna työryhmässä ja jätti mietintöön eriävän mielipiteen.
Amnestyn näkemyksen mukaan ehdotukseen sisältyvä vapaaehtoisuuden määritelmä toteuttaa ihmisoikeussopimusten määrittämiä muotoiluja.
Nyt lausuttavana olevassa ehdotuksessa valta-aseman väärinkäyttö on lisätty raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen tekotavaksi tietyissä tilanteissa. Tämä muutos syventää ehdotuksen ihmisoikeusperustaisuutta.
Amnesty on pettynyt siihen, että muutos jää puolitiehen, ja seksuaalisen autonomian suoja jää edelleen vajaaksi.
Lainsäädäntöön on nyt ehdotettu kolme pykälää, joissa arvioidaan tekijän valta-asemaa: 1 § raiskaus, 3 § seksuaalinen kajoaminen ja 5 § seksuaalinen hyväksikäyttö. Ehdotuksen lähtökohtana on, että teot, joihin toinen ei osallistu vapaaehtoisesti, ovat rangaistavia raiskauksina tai seksuaalisina kajoamisina. Kuitenkin vapaaehtoisuuden katsottaisiin puuttuvan vain, kun uhrin tahdonmuodostus- tai -ilmaisumahdollisuus puuttuu ”erityisen valta-aseman vakavan väärinkäytön” takia.
Amnesty katsoo, että valtasuhteelta ei ole perusteltua edellyttää erityisyyttä, vaan ratkaisevaa tulisi olla vallan väärinkäytön haavoittavuus ja vakavuus ja sitä kautta seksuaaliseen autonomiaan kohdistuva loukkaus.
Seksuaalisen hyväksikäytön pykälässä valta-aseman väärinkäytön on ajateltu koskevan tekoja, joihin säännöksessä lueteltuun ryhmään kuuluva, haavoittuvassa asemassa oleva henkilö osallistuu ‘vapaaehtoisesti’.
Amnesty painottaa, että 5 §:ssä luetelluissa tilanteissa ei ole kyse vapaaehtoisesta osallistumisesta. Mahdollisuus valta-aseman hyväksikäyttöön tarkoittaa, ettei tekijällä ole tarvetta turvautua väkivaltaan tai uhkaukseen tai uhrin muunlaisen tahdonmuodostus- tai -ilmaisumahdollisuuden puuttumisen hyväksikäyttämiseen.
Ehdotettu sääntely hämärtää koko uudistuksen kivijalkaa, vapaaehtoisen osallistumisen käsitettä. Vaarana on, että soveltamiskäytäntö muodostuu sekavaksi ja epäyhtenäiseksi niiltä osin, kuin kyse on raiskauksen, seksuaalisen kajoamisen ja seksuaalisen hyväksikäytön soveltamisalasta.
Amnestyn näkemys on, että lausuttavana olleessa hallituksen esitysluonnoksessa uhrin haavoittuvuuden ymmärrys ja siihen liittyvät velvoitteet jäävät ihmisoikeusnäkökulmasta riittämättömäksi.
Uhrin haavoittuvuuden paremman tunnistamisen tulee johtaa myös muutoksiin itse lakiehdotuksessa. Vammaisjärjestöt ovat vuosia vaatineet seksuaalisen hyväksikäytön pykälän (5§) kumoamista ja siihen sisältyvien teonkuvausten sisällyttämistä raiskauksen tunnusmerkistöön. Vammaisjärjestöjen näkökulmasta ehdotettu 5§ on vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (YK:n vammaissopimus) vastainen.
YK:n vammaissopimus (art. 4.3) edellyttää, että kaikessa poliittisessa päätöksenteossa ja lainsäädännön valmistelussa, joka koskee vammaisia ihmisiä, pitää vammaisia ihmisiä ja vammaisjärjestöjä osallistaa ja tiiviisti neuvotella heidän kanssaan. Vammaisjärjestöjen jättäminen sekä oikeusministeriön työryhmän että lausuntopyynnön ulkopuolelle on selkeässä ristiriidassa YK:n vammaissopimuksen kanssa.