Petteri Orpon viime viikolla julkaistu hallitusohjelma tavoittelee vahvaa ja välittävää Suomea, jossa heikoimmista pidetään huolta. Ohjelmassa visioidaan vahvaa demokratiaa ja oikeusvaltiota, osallistumista ja syrjäytymisen torjuntaa, turvallisuutta ja perusoikeuksien suojaamista. Hallinnon halutaan palvelevan kansalaisia avoimesti, tehokkaasti ja vastuullisesti. Ohjelman mukaan tulevaa hallituspolitiikkaa leimaisi jatkuvuus, johdonmukaisuus ja vaikutusten arviointi.
Tärkeitä tavoitteita ja kauniita sanoja. Ohjelman toimenpiteitä tarkastellessa ne kuitenkin näyttävät jäävän tyhjiksi. Monet listatut säästöt ja tiukennukset osuvat kovaa jo valmiiksi vaikeissa tilanteissa eläviin ihmisiin, kuten vähävaraisiin ja maahan muuttaneisiin. Tämä on ihmisoikeusnäkökulmasta kestämätöntä ja vastoin hallituksen itselleen asettamia tavoitteita.
Massiivisia leikkauksia jo ennestään riittämättömään sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon
Osa sosiaaliturvaa sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevista tavoitteista, kuten sosiaaliturvan yksinkertaistaminen ja hoitoon pääsyn varmistaminen, ovat kannatettavia. Toimenpiteet eivät kuitenkaan sisällä ihmisarvoiseen elämään riittämättömän perusturvan tason nostoa tai tällä hetkellä hyvin eriarvoisesti toteutuvien terveyspalvelujen riittävää lisäresursointia. Sen sijaan luvassa on leikkauksia ja lisää byrokratialoukkuja.
Hallitusohjelman mukaan työmarkkinatuen, peruspäivärahan, sairauspäivärahan, Kelan kuntoutusrahan ja vanhempainpäivärahojen lapsikorotukset, korotusosat sekä suojaosat poistetaan. Toimeentulotukeen liittyvää velvoittavuutta aiotaan lisätä, tuen alentamismenettelyä sujuvoittaa – eli oletettavasti tuen alentamista lisätä – ja samalla poistaa menettelyyn nyt liittyvä palvelutarpeenarvio. Toimeentulotuen hakijaa voidaan velvoittaa työskentelemään julkisorganisaation osoittamissa työtehtävissä tuen saannin ehtona ja perustoimeentulotuen asumismenoihin lisätään Lisäksi selvitetään mahdollisuutta evätä tuki kokonaan velvoitteista kieltäytyvältä hakijalta. Näitä toimenpiteitä voi hyvällä syyllä sanoa ihmisoikeusnäkökulmasta erittäin ongelmallisiksi, sillä ne syventävät entisestään sosiaaliturvan tasoon ja saatavuuteen liittyviä ongelmia.
Hallituksen suunnitelmissa on korottaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja. Näin siitä huolimatta, että asiakasmaksut ovat jo nyt monelle este pääsylle palveluiden piiriin. Vuonna 2022 lähes puoli miljoonaa sote-asiakasmaksua päätyi ulosottoon. Pienituloisten ahdinkoa lisää myös suunnitelma lääkkeiden verotuksen kiristämisestä. Lisäksi hallitus aikoo poistaa paperittomille vuosien työn jälkeen hiljattain taatun oikeuden välttämättömiin terveyspalveluihin, mikä todennäköisesti lisää kalliin kiireellisen hoidon tarvetta.
Hallituskaudella kaavaillaan miljardiluokan leikkauksia sosiaaliturvaan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon arvioituun rahoitustarpeeseen. Monet esitetyistä leikkauksista ja toimenpiteistä kohdistuvat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Näin ei Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden valossa saisi tapahtua. Samaan aikaan hallitus suunnittelee noin puolen miljardin ansiotuloverotuksen kevennystä. Muun muassa solidaarisuusveron alarajan nosto hyödyttää suurituloisia.
Turvapaikkajärjestelmä on vaarassa romuttua jälleen
Huolimatta viittauksista kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin ja joistain hyvältä kuulostavista turvapaikkajärjestelmän laadun kehittämistä koskevista tavoitteista, maahanmuuttopoliittisia toimenpiteitä leimaa hyvin kielteinen suhtautuminen turvapaikanhakuun ja pakolaisuuteen. Vaikka kodeistaan paenneita ihmisiä on enemmän kuin koskaan, Suomen vuotuinen pakolaiskiintiö on tarkoitus puolittaa vain 500:een ja prosesseja tiukentaa niin paljon kuin mahdollista.
Tähän mennessä tehdyn ulkomaalaislain kokonaisuudistukseen tähtäävän valmistelutyön lähtökohdat – perus- ja ihmisoikeuslähtöisyys sekä pyrkimys sujuvoittaa maahanmuuttoa – on hallitusohjelmassa käännetty päälaelleen. Listattujen toimenpiteiden tarkoituksena on kaikin tavoin vaikeuttaa maahantuloa, lupaprosesseja ja perheenyhdistämistä sekä lisätä palautuksia, kontrollia ja byrokratiaa. Turvapaikanhakijoiden oikeuksissa aiotaan mennä EU-lainsäädännön mahdollistamalle minimitasolle niin määritelmä-, menettely-, vastaanotto- kuin paluudirektiivin osalta ja ryhdytään edistämään EU:ssa entistä rajoittavampaa politiikkaa.
Nämä toimenpiteet ovat ihmisoikeuksien ja kotoutumisen näkökulmasta hyvin ongelmallisia ja niistä seuraa paljon inhimillistä kärsimystä. On myös vaikea nähdä, miten ne sopivat yhteen työperäisen maahanmuuton sujuvoittamista ja säästöjä koskevien tavoitteiden kanssa. Vaarana on, että Sipilän hallituskauden tapaan turvapaikkajärjestelmä romutetaan, nyt kenties vielä aiempaa perusteellisemmin. Näitä virheitä korjataan todennäköisesti pitkään.
Valopilkkuja saamelaisten oikeuksissa, ilmastotoimissa ja väkivallan vastaisessa työssä
On ilahduttavaa, että hallitus aikoo tukea saamelaisten oikeuksia ja sitoutuu antamaan esityksen saamelaiskäräjälaista vuoden 2023 loppuun mennessä kansliapäällikkö Timosen toimikunnan työn pohjalta yhteistoiminnassa Saamelaiskäräjien kanssa. Uudistus on kiireellinen ja edistäisi saamelaisten itsemääräämisoikeutta.
Positiivista on myös, että ilmastolaki ja siihen kirjatut tavoitteet ovat hallituksen ilmastotoimien lähtökohta. Vihreän siirtymän oikeudenmukaisuudesta ei kuitenkaan juuri puhuta, ja kehitysyhteistyöhön kohdistuvat leikkaukset tulevat heikentämään Suomen kansainvälistä ilmastorahoitusta. Kehitysyhteistyöstä säästäminen vaikuttaa myös kielteisesti ihmisoikeuksiin monin eri tavoin.
Naisiin kohdistuvan ja lähisuhdeväkivallan torjunnasta ja ennaltaehkäisystä löytyy useita hyviä kirjauksia. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelusta aiotaan pääsääntöisesti luopua, turvakotien ja raiskauskriisikeskusten palveluiden saavutettavuutta pyritään vahvistamaan ja niin kutsutun rakennelain, joka velvoittaisi kuntia ja hyvinvointialueita väkivallan ehkäisyyn, tarvetta arvioidaan. Lisäksi laaditaan uhripoliittinen toimenpideohjelma parantamaan rikoksen uhrien asemaa, selkiytetään tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista koskevaa kriminalisointia ja ryhdytään toimenpiteisiin avioliittoon pakottamisen rangaistavuuden selkiyttämiseksi.
Iloa näistä kirjauksista varjostavat kuitenkin vahvasti yllä mainitut leikkaukset ja rajoitukset, jotka heikentävät myös sukupuolten välisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista. On myös huomionarvoista, että esimerkiksi sateenkaari-ihmisten syrjinnän tai rasismin torjumisesta ei ohjelmassa sanota mitään, vaikka Suomi on saanut näistä suosituksia esimerkiksi YK:n UPR-tarkastelussa.
Siitä huolimatta, että Suomi on parhaillaan YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsen, hallitusohjelma ei sisällä toimenpiteitä ulkopolitiikan ihmisoikeusperustaisuuden edistämiseksi. Ihmisoikeusperustaisuuden toteutuminen käytännössä vaatii edelleen työtä ja resursseja, eikä se saa jäädä kauppapolitiikan ja muiden prioriteettien jalkoihin.
Ihmisoikeusperustaisuudessa vakavia puutteita
Kaiken kaikkiaan hallitusohjelmasta paistaa läpi ihmisoikeusymmärryksen puute, eikä ohjelmaa voi parhaalla tahdollakaan sanoa ihmisoikeusperustaiseksi. Vaikka perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta on kirjauksia, ja säästötoimet on tarkoitus pyrkiä toteuttamaan tavalla, joka huomioi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanteen, suunnitellut toimenpiteet kertovat muuta. On selvää, ettei hallitusohjelmaa laadittaessa ole tehty sen toimenpiteistä perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arviointia. Silti, ja ihan erityisesti siksi, ihmisoikeusvaikutukset on arvioitava huolellisesti ennen kuin hallitusohjelmaa lähdetään toteuttamaan. Tämä koskee niin lainsäädäntöä, budjetointia kuin muitakin politiikkatoimia, aivan erityisesti suunniteltuja leikkauksia.
Ihmisoikeusvaikutusten arviointi vaatii edelleen systematisointia valtioneuvostossa ja muilla hallinnon tasoilla. Sen rinnalle tarvitaan laadukasta ihmisoikeuskoulutusta viranhaltijoille ja päättäjille. Toivottavasti tämä näkyy hallituskaudella laadittavassa neljännessä perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmassa.
Teksti: Niina Laajapuro
Kirjoittaja on Amnesty International Suomen osaston ihmisoikeustyön johtaja.