Marielle Franco oli toivon kipinä monille politiikan ulkopuolelle jätetyille yhteisöille. Yhdestä Rio de Janeiron huono-osaisimmasta favelasta yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi ja kunnanvaltuutetuksi kiivennyt Marielle käytti ääntään vähemmistöjen oikeuksien ajamiseen. Hän myös kyseenalaisti kansallisen turvallisuuden käyttämisen keppihevosena sotilaalliseen väliintuloon faveloissa.
Rio de Janeiron faveloissa lapset syntyvät väkivallan keskelle. Marielle Francon kotiseudulla, Marén favelassa, köyhyys, työttömyys ja epätasa-arvo ylläpitävät huumerikollisuutta ja väkivallan kierrettä. Koska Maréa ympäröi puolisotilaallinen ryhmä ja rikollisjengejä, Marielle ja hänen siskonsa joutuivat usein jäämään kotiin ampumavälikohtausten takia ja näkemään ruumiita koulumatkallaan.
Vaatimattomat olot eivät kuitenkaan hidastaneet Mariellea: hän osallistui yliopistoon valmentavalle kurssille ja pääsi opiskelemaan sosiologiaa arvostettuun yksityiseen yliopistoon apurahan turvin. 17 000 opiskelijan yliopistossa hän oli toinen musta opiskelija, vaikka maassa mustaksi identifioituu yli puolet väestöstä.
Marielle oli todistanut poliisien ja jengien välisten tulitaisteluiden seurauksia koko elämänsä, mutta kun yksi niistä johti hänen ystävänsä kuolemaan, Marielle aktivoitui poliittisesti. Toimittuaan kymmenen vuotta pääkaupungin ihmisoikeuskomissiossa, Marielle valittiin Rio de Janeiron kunnanvaltuustoon.
Noin 6,7 miljoonan ihmisen kaupungissa tehtävä ei ole vähäpätöinen. Marielle kampanjoi poliisin väkivaltaa, korruptiota ja laittomia tappoja vastaan, jotka kohdistuivat yleensä kaupungin köyhiin, mustiin asukkaisiin.
Faveloiden levottomuutta käsittelevissä kannanotoissaan Marielle on painottanut, ettei turvallisuus lisäänny voimakeinoin, vaan edistämällä ihmisoikeuksien toteutumista niissä.
Mistä Mariellen suosio kumpuaa?
Brasilian hallitus on epäonnistunut, koska sen kansallisen turvallisuuden päämäärät pikemminkin ylläpitävät levottomuutta faveloissa. Sen sijaan, että päättäjät ja viranomaiset olisivat kuulleet faveloiden asukkaita ja pyrkineet parantamaan heidän elinolosuhteitaan, turvallisuusviranomaiset ovat tarttuneet aseisiin ja jalkautuneet kaduille.
Brasiliassa asuvien mustien ihmisten huono-osaisuus on seurausta hallituksen laiminlyönneistä faveloissa asuvien ihmisten oikeuksia kuten koulutusta, infrastruktuuria ja työtä, vapaata liikkuvuutta sekä viranomaisten takaamaa turvaa kohtaan. Laiminlyöntiä tapahtuu myös ihmisarvoon liittyen: mustaksi identifioituvat brasilialaiset kärsivät rakenteellisesta rasismista ja vihapuheesta.
Väkivalta Brasiliassa
- Brasilia ja etenkin Rio de Janeiro on hyvin jakautunut. Suurin osa faveloiden asukkaista on mustia.
- Brasiliassa murhataan vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä. Atlas of the Violence -raportin mukaan vuosina 2005–2015 jokaisesta 100:sta murhatusta ihmisestä 71 oli mustia.
- Violence Monitorin mukaan Brasiliassa murhattiin 4 473 naista vuonna 2017. Suurin osa heistä on mustia naisia.
- Vuonna 2017 poliisi tappoi keskimäärin päivittäin 14 ihmistä.
Enemmän kuin kaupunginvaltuutettu
Marielle valittiin päättäjäksi paikalle, joka on ollut perinteisesti nuorten naisten, mustien naisten, köyhien, favelassa kasvaneiden, feministien ja sateenkaariyhteisöön kuuluvien ulottumattomissa.
Mariellen ura kaupunginvaltuutettuna herätti julkisuudessa paljon huomiota. Hän oli ajanut mustien naisten, nuorten ja sateenkaariyhteisön oikeuksia pitkään, mutta poliittisena päättäjänä hänellä oli uusi foorumi edistää asioita.
Hän teki lukuisia naisten oikeuksia koskevia aloitteita. Näitä olivat esimerkiksi laki, joka sallisi abortin tekemisen myös julkisissa sairaaloissa nykyisen lain puitteissa. Tai laki, joka takaisi lastenhoidon myös yöaikaan, kun lapsen vanhemmat ovat töissä.
Marielle käytti sosiaalista mediaa nostaakseen esiin epäkohtia yhteiskunnassa ja yksittäisten ihmisten tapauksia. Hän erottui yhteiskunnallisten vaikuttajien joukosta, sillä hän uskalsi vaatia vähemmistöille näkyvyyttä: Mariellen lakialoitteen ansioista 17. toukokuuta Rio de Janeirossa vietetään virallista homofobian, transfobian ja bifobian vastaista päivää.
Mariellen murha
Kuluvan vuoden helmikuussa Brasilian kongressi hyväksyi asetuksen, joka määräsi liittovaltion sotilaallisen väliintulon järjestyksen palauttamiseksi Rio de Janeiron osavaltioon. Marielle nimitettiin raportoijaksi kunnanvaltuuston perustamaan erityiskomissioon, joka tarkkailee väliintuloa ja kiihtyvää kansallisen turvallisuuden militarisointia.
Marielle ei kuitenkaan ehtinyt toimia komissiossa pitkään.
14. maaliskuuta Marielle osallistui mustien naisten oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia käsittelevään keskustelutilaisuuteen. Hetki tilaisuuden jälkeen Marielle ja hänen autonkuljettajansa Anderson Pedro Gomes ammuttiin ohi ajaneesta autosta. Neljä luotia osui Mariellen päähän, kolme Andersonin selkään.
Mariellen kuolemaa tutkitaan salassa, vaikka Amnesty Internationalin saamien todisteiden valossa murhaan liittyi valtiollisia toimijoita. Esimerkiksi murhassa käytetyt luodit näyttävät kuuluneen liittovaltion poliisille. Myös tapahtumapaikkaa kuvanneet turvallisuus- ja liikennekamerat oli sammutettu vain päivää ennen murhaa.
Mariellen tapaus ei ollut ainoa laatuaan. Brasiliassa tapetaan kymmeniä ihmisoikeuspuolustajia vuosittain. Etenkin ne, jotka uskaltavat kyseenalaistaa poliisiväkivaltaa, ovat joutuneet uhkailun ja hyökkäyksen kohteeksi. Rikokset jäävät liian usein tutkimatta ja syylliset tuomitsematta. Jos murhasta epäillään viranomaisia, on kynnys aloittaa tutkinta korkeampi.
Arvot jatkavat elämäänsä
Kymmenet tuhannet ihmiset ympäri maata kokoontuivat kaduille suremaan Mariellen kuolemaa ja osoittamaan mieltään, eikä ihme. Mariellen kuolema symboloi kaikkia niitä oikeuksia, joita hän puolusti.
Julisteet ja banderollit kertoivat ihmisten epätoivosta ja tarpeesta Mariellen kaltaisille ihmisoikeuspuolustajille: “Ajatukset ovat luodinkestäviä”, “Olenko seuraava?”, “Marielle is millions of us”, “Being a black woman is to resist and survive all the time”.
Vaikka favelan asukkaat menettivät tärkeän liittolaisen, mielenosoitukset todistivat, että maassa riittää ihmisiä, jotka ovat valmiita vaikuttamaan ja korottamaan äänensä vähemmistöjen hyväksi. Lokakuun yleisvaaleissa mustia naisia lähti ehdolle enemmän kuin koskaan. Kamppailu oikeudenmukaisen yhteiskunnan hyväksi Brasiliassa on jatkunut vuosikymmeniä eikä pikavoittoja ole saatavilla. Mariellen kuolema osoitti, että hänen työlleen on jatkajia.
Teksti: Melisa Yasav. Kirjoittaja toimii Amnestyn Suomen osaston viestinnän ja ihmisoikeuskasvatuksen harjoittelijana syksyllä 2018.