Pakolaisnaiset ympäri maailman kärsivät päivittäin häirinnästä ja seksuaalisesta väkivallasta. He joutuvat rikosten uhreiksi säilöönottokeskuksissa ja matkatessaan maasta toiseen. Tapaukset jätetään usein tutkimatta eikä naisilla ole mahdollisuuksia saada oikeudellista apua.
Syyrialaisnaiset kohtaavat päivittäin ahdistelua Libanonissa
Yli neljä miljoonaa ihmistä on paennut Syyriasta sodan alettua vuonna 2011. Yli miljoona heistä on paennut Libanoniin. Tämä tarkoittaa, että lähes neljännes maan asukkaista on syyrialaisia pakolaisia. Libanonissa on myös väkilukuun suhteutettuna eniten pakolaisia maailmassa. Kansainvälisen yhteisön tuen riittämättömyys on pakottanut YK:n leikkaamaan pakolaisille annettavaa apua. Suuri osa heistä joutuu elämään Libanonin köyhyysrajan alapuolella. Lisäksi maan hallitus on asettanut kohtuuttomia vaatimuksia pakolaisten oleskelulupien uusimiselle. Yhä harvemmalla on siten varaa tai mahdollisuuksia luvan hankkimiseen.
Lain suojan puuttuminen on johtanut pakolaisten liikkumisvapauden rajoittamiseen ja hyväksikäyttöön. Monia on pidätetty ja vangittu laittomasti, käytetty halpatyövoimana tai pakotettu seksityöhön. Myös ihmiskauppa ja naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta ja ahdistelu ovat vakavia ongelmia. Libanonilaispoliitikkojen pakolaisvastaiset puheet ovat pahentaneet tilannetta entisestään. He ovat muun muassa syyttäneet pakolaisia maan turvallisuuden vaarantamisesta ja varojen tuhlaamisesta. Pakolaisnaiset kohtaavat ahdistelua ja hyväksikäyttöä julkisilla paikoilla, kotona ja työelämässä. He eivät saa juuri minkäänlaista suojelua tai oikeudellista apua. Ahdistelusta kärsivät erityisesti ilman miestä asuvat naiset.
Seksuaalinen väkivalta ja säilöönottokeskusten epäinhimilliset olot uhkaavat naisten terveyttä Naurulla
Australian hallituksen kannan mukaan veneellä saapuvat turvapaikanhakijat eivät voi jäädä maahan. Heidät siirretään sen sijaan Papua-Uuden-Guinean Manus-saarella ja Nauru-saarella sijaitseviin ”pakolaisten käsittelykeskuksiin”.
Naurulla asuu 10 000 ihmistä. Saarella on 1 159 pakolaista, mikä on väkilukuun suhteutettuna kolmanneksi eniten maailmassa. Saaren pinta-ala on vain 21 neliökilometriä. Turvapaikanhakijat eivät voi poistua Naurulta edes sen jälkeen, kun ovat saaneet pakolaisstatuksen.
Australian hallitus väittää, että käsittelykeskukset suojelevat pakolaisia ihmissalakuljetukselta ja vaarallisilta merimatkoilta Australiaan. Pakolaisten säilöminen on kuitenkin alusta asti ollut rangaistuksenomaista ja Australian hallitukset yksi toisensa perään ovat mainostaneet sitä torjuntakeinona ja maan rajojen turvaamisena.
Nauru ei ole turvallinen paikka pakolaisille ja turvapaikanhakijoille. Olosuhteet keskuksissa täyttävät kansainvälisen oikeuden antamat kidutuksen tunnusmerkit. Turvapaikanhakijat joutuvat kohtamaan päivittäin fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa ja uhkauksia. Rikoksen uhreiksi joutuneiden turvapaikanhakijoiden mukaan poliisit eivät vaivaudu tutkimaan hyökkäyksiä kunnolla. Terveydenhoito saarella on riittämätöntä ja osa erityissairaanhoidon palveluista puuttuu kokonaan. Itsensä vahingoittaminen ja itsemurhayritykset ovat lisääntyneet keskuksissa räjähdysmäisesti.
Kaikki saaren naiset ja työt – myös naurulaiset – ovat vaarassa joutua seksuaalisen väkivallan uhreiksi. Vuonna 2014 tehdyn väestöselvityksen mukaan lähes puolet (48 %) selvitykseen osallistuneista naurulaisnaisista oli joutunut kumppaninsa väkivallan kohteeksi vähintään kerran. Lisäksi 30 % vastanneista oli joutunut lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. YK:n lapsen oikeuksien komitea on ilmaissut vakavan huolensa ”vallitsevista asenteista, joiden mukaan lähisuhdeväkivalta on yksityinen tai perheen sisäinen asia”.
Pakolaisnaiset ovat vaarassa joutua aseellisten ryhmien ja ihmiskaupan uhreiksi Libyassa
Pakolaiset ja siirtolaiset joutuvat kohtaamaan fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa ja uskonnollista vainoa matkatessaan Libyan salakuljetusreittejä pitkin. He ovat jatkuvassa vaarassa joutua ihmiskaupan ja kidutuksen uhreiksi ja saattavat pahimmassa tapauksessa menettää henkensä. Rikoksista ovat vastuussa salakuljettajat, rikollisjengit ja aseelliset ryhmittymät.
Seksuaalisen väkivallan vaara on reiteillä niin suuri, että monet naiset turvautuvat ehkäisyyn jo ennen matkaa, jotta eivät tulisi raskaaksi, jos heidät raiskataan. Hyökkäykset tapahtuvat salakuljetusreittien varrella tai hylätyissä varastoissa ja yksityisasunnoissa, joissa pakolaisia ja siirtolaisia pidetään ennen merimatkaa Eurooppaan.
Siirtolais- ja pakolaisnaiset ovat raportoineet ahdistelusta ja seksuaalisesta väkivallasta Libyan sisäministeriön alaisissa säilöönottokeskuksissa. Myös kidutus ja muunlainen kaltoinkohtelu on keskuksissa arkipäivää. Keskuksissa ei ole lainkaan naisvartijoita, mikä osaltaan kasvattaa seksuaalisen väkivallan riskiä.
Aseellisten ryhmittymien vahvistuminen on viime vuosina lisännyt ulkomaalaisiin ja erityisesti kristittyihin kohdistuvia rikoksia. Osa ryhmittymistä on uskollisia Islamilaiselle valtiolle (IS). IS:n sieppaamat siirtolaiset ja pakolaiset joutuvat kokemaan väkivaltaa ja raiskauksia. Osa pakotetaan seksiorjiksi. Riski on erityisen suuri naisille, jotka eivät ole muslimeita. Heitä on myös yritetty käännyttää väkisin islaminuskoon.
Jatkuvista taisteluista huolimatta sadat tuhannet pakolaiset ja siirtolaiset matkustavat Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta Libyaan paetakseen sotaa, vainoa ja äärimmäistä köyhyyttä ja toivoen samalla voivansa lopulta asettua Eurooppaan. Libyan väkivalta ja lainsuojattomuus ovat tehneet ihmissalakuljetuksesta kannattavaa liiketoimintaa. Salakuljetusreitit kulkevat eteläisestä Libyasta Välimeren rannikolle, mistä ihmiset lähetetään veneillä kohti Eurooppaa. Tuhannet ovat menehtyneet yrittäessään vaarallista merimatkaa. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön, IOM:n, mukaan 71 % Keski-Välimeren reittejä käyttäneistä pakolaisista oli kokenut hyväksikäyttöä ja ihmiskaupaksi luokiteltavaa toimintaa.
IOM:n selvityksen mukaan suurin osa Libyassa asuvista ulkomaalaisista on kotoisin Nigeristä, Egyptistä, Tšadista, Ghanasta ja Sudanista. Valtaosa maan halki kulkevista ja Italiaan veneellä matkaavista tulee puolestaan Eritreasta, Nigeriasta, Gambiasta, Somaliasta ja Norsunluurannikolta.
Tekstit taustoittavat kolmen pakolaisnaisen kertomuksia kokemastaan väkivallasta. Lue naisten tarinat täältä.